Erilaisesti samanlainen

On helppo sanoa anteeksi, mutta tuleeko se kuinka usein ihan täysin sydämestä? Helppo sana, vaikea tarkoittaa sitä 100%:sesti. Olen aikaisemmissa kirjoituksissani saattanut jossain vaiheessa mainita elämän opettavan. Elämä opettaa suojamuurin rakentamisen itsensä suojelemiseen. On helppo olla sosiaalinen ja avoin, mutta vain ja ainoastaan päivittäisistä jutuista. Muureissa on puolensa ja puolensa. Kukaan ei tule helposti muurin läpi, mutta taas toisaalta, kun joku onnistuu murtamaan sen muurin, on täysin haavoittuvainen sen toisen edessä. Miten suojella itseään tämän jälkeen? Onko pakko edes suojella itseään, jos ihminen on ollut jo suojamuurin laskemisen arvoinen? Entäs, mitäs sen jälkeen, kun täysin haavoittuvaisessa asemassa ollessaan ja sitä vähiten odottaessaan, toivookin siitä suojamuurista olleen edes hitusen jäljellä? Pienestä asti olen ollut niitä ihmisiä, jotka eivät tykkää mennä nukkumaan kantaessaan toiselle kaunaa. Ennen nukkumaanmenoa on ollut eräänä rituaalin...

Haluaisin tänään ihan ensimmäiseksi lähteä määrittelemään, minkälaisena vapauden itse koen ja näen. Vapautta on herätä aamulla uuteen päivään ja päättää, mitä haluaa laittaa itse päälleen. Vapautta on monen tunnin asukriiseilyn jälkeen pukea ne tummilla sävyillä korostetut vaatteet, joihin päivä toisensa jälkeen päädyn. Vapautta on se, että saan laittaa tuon huiviksi sanotun ”kankaanpalan” päälleni. Mikäli palataan tähän edellä mainitsemaani kankaanpalaseen, en ole koskaan aiemmin törmännyt yhtä paljon mielipiteitä jakavaan vaatekappaleeseen. Kaikki sen ulkopuolelta näkevät, haluavat sanoa asiansa ja kertoa, miten sitä tulisi/ei tulisi pitää ja, mitä sen käyttämiseen päätyneiden pitäisi tuntea. Näin ensi alkuun kerron lyhyesti; kukaan ei tähän kankaanpalaseen päädy, jotta saisi sääliviä/huolestuneita katseita kohdalleen. Mutta koska on erittäin terveellistä, että asiat ja niiden takana olevat syyt herättelevät kysymyksiä, haluan vastata näihin yleisimpiin kysymyksiin sekä uskonnon...

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa uskonnon, kulttuurin sekä etnisen taustan yhdistymisestä omaan sekä minunlaisten nuorten naisten elämään. Ennen kuin siihen ryhdyn, halusin kuitenkin herätellä teidän lukijoiden ajatuksia tähän kaikkeen. Kirjoittamista pohdiskellessani, muistin erään hyvin lahjakkaan perheystäväni kirjoittaneen runon englanniksi. Tämä runo kuvaa monen meidän elämää ja pieniä osia niistä peloista, joita nuorena käy läpi. Kirjoittajan luvalla julkaisen tämän runon. English: Many have been asking me to write in english, so here we go. For a long time I've wanted to write about how culture, religion and my background have had impact on my daily life. Before I get into these topics I wanted to share a poem with you. This poem was written by a talented family friend of mine. ”One day my dad asked me If I am still sc ared of old people? I answered him by saying Aabe I am not a child anymore. And then continued by asking me what am I    scared of now...