Erilaisesti samanlainen

Tänään halusin normaalista aiheista kirjoittamisesta poiketen kirjoittaa jotain ihan muuta. Halusin nimittäin kirjoittaa kirjeen. Kirjeen 18 -vuotiaalle vastavalmistuneelle itselleni. Olkoon tämä samalla myös kirje teille kaikille, jotka kokevat voivansa samaistua jollain tapaa. "Tämän päivän onnellisuus. Älä koskaan jätä sitä pois. Positiivisuus ja kova asenne, niitä tulevat varmasti myös tarvitsemaan aina. Karu aikuisten maailma ei tule tarvitsemaan enää lainausmerkkejä siitä puhuttaessa, koska sitä se oikeasti on. Se myös satuttaa, mutta kuten olet varmasti jo kuullut sanotaanhan, että "se mikä ei tapa,   se vahvistaa". Tämä pitää myös hyvin paikkansa. Joku viisas aikoinaan sanoi, että myös pimeinä iltoina tähdet loistavat kirkkaina taivaalla.  Hymy. Onnellisuus pienistä asioista. Oma tiivis tukiverkosto. Ne ovat voimavaroja, jotka tulevat kantamaan pitkälle. Vaali näitä aina! Armollisuutta itseään kohtaan ei kannata unohtaa kuitenkaan. Elämä on vakavaa, mu...

Kodin voi jokainen määritellä haluamallaan tavalla. Se on sana, joka on syystä tai toisesta aiheuttanut minulle vähän väliä erittäin ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia. Sen sanotaan hyvin kliseisesti olevan siellä, missä sydänkin. Olen pohtinut itsekseni erittäin useasti, missä se minun sydämeni sitten onkaan? Ajattelin tässä availla pohdintojani teillekin. Suomi on aina ollut rakas synnyin- sekä kotimaani, jossa olen saanut kasvaa pienestä viattomasta tytöstä aikuiseksi naiseksi kaikessa rauhassa. Kaiken tämän ajan olen saanut tuota kaikkea tehdä ollessani samalla oma itseni ja vapaasti edustaen sitä, mitä olen. On ollut kuitenkin enemmän ja vähemmän niitä hetkiä, jolloin en ole syystä tai toisesta kokenut olevani oikeassa paikassa muiden silmissä. 22 vuotisen elämäni aikana olen naapurimaan matkoja mukaan laskematta tehnyt kaksi matkaa Euroopan ulkopuolelle. Toinen näistä matkoista oli matka juurilleni Somalimaahan, Somaliaan. Jos jokin kokemus on elämää mullist...

Tekisi mieli sanoa aina, kun kuulen ”sinähän puhut erittäin hyvin suomea.”. ”Missä olet oppinut puhumaan noin sujuvasti suomea?”. Tämä kielikysymys on ollut erittäin monta kertaa pinnalla arjessani. Jospa availen tätä hämmentävää kaksikielisyyttäni. Ensimmäinen oppimani kieli oli äidinkieleni somalian kieli. Vaikka kumpikin vanhemmistani puhui ja ymmärsi suomen kieltä todella hyvin, puhuttiin meillä kotona täysipäiväisesti somalian kieltä. Muistan vielä hyvinkin tarkasti, kuinka minulla oli käytössäni vihko, jonka avulla harjoittelin isäni kanssa somalian kielen aakkosia ja erilaisia sanoja. Olen aina rakastanut tarinoita ja koska toisten kertomat tarinat eivät riittäneet eikä niitä välttämättä aina saanut toisteltua, halusin oppia lukemaan itsekseni kirjoja. Näin opin jo 4 –vuotiaana lukemaan somaliaksi. Päiväkodin aloitin 5 –vuotiaana osaamatta yhtäkään lausetta suomeksi. Muistan, kuinka olin opetellut ulkoa vastaamaan oikein kahteen tutustumisen kannalta kriittisimpään kysymyks...