MIELIPITEITÄ JAKAVA VAATEKAPPALE

Haluaisin tänään ihan ensimmäiseksi lähteä määrittelemään, minkälaisena vapauden itse koen ja näen.

Vapautta on herätä aamulla uuteen päivään ja päättää, mitä haluaa laittaa itse päälleen. Vapautta on monen tunnin asukriiseilyn jälkeen pukea ne tummilla sävyillä korostetut vaatteet, joihin päivä toisensa jälkeen päädyn. Vapautta on se, että saan laittaa tuon huiviksi sanotun ”kankaanpalan” päälleni.

Mikäli palataan tähän edellä mainitsemaani kankaanpalaseen, en ole koskaan aiemmin törmännyt yhtä paljon mielipiteitä jakavaan vaatekappaleeseen. Kaikki sen ulkopuolelta näkevät, haluavat sanoa asiansa ja kertoa, miten sitä tulisi/ei tulisi pitää ja, mitä sen käyttämiseen päätyneiden pitäisi tuntea. Näin ensi alkuun kerron lyhyesti; kukaan ei tähän kankaanpalaseen päädy, jotta saisi sääliviä/huolestuneita katseita kohdalleen. Mutta koska on erittäin terveellistä, että asiat ja niiden takana olevat syyt herättelevät kysymyksiä, haluan vastata näihin yleisimpiin kysymyksiin sekä uskonnon että kulttuurin osalta unohtamatta kuitenkin omaa näkemystäni tähän.

Ennen tätä kaikkea haluan korjata yhden asian. Vaikka itse tässä alussa käytinkin nimitystä kankaanpala, on tässä kyse kaikesta muusta kuin kankaasta. Tätä haluan selittää ja toivon mukaan sen tulette saamaan tekstistäni irti. Nyt kysymyksiin ja niiden vastauksiin.

K: Miksi huivia käytetään?
V: Uskonto määrittelee hyvin suuresti meidän muslimien elämää. Se on enemmän kuin uskonto, se on elämäntapa. Elämäntapa, jota suuresti ohjaa ja määrittelee pyhän kirjamme Koraanin sekä profeetta Muhammadin (ROHK) perimätiedon sanomat. Koraanissa sanotaankin seuraavasti huivin käytöstä: ” O Prophet, tell your wives and your daughters and the women of the believers to bring down over themselves [part] of their outer garments. That is more suitable that they will be known and not be abused. And ever is Allah Forgiving and Merciful. ” [33:59]

K: Onko huivin käyttäminen pakollista?
V: Samanaikaisesti huivin käyttämisen lisäksi Koraanissa puhutaankin pakosta seuraavasti: ” There shall be no compulsion in [acceptance of] the religion. The right course has become clear from the wrong… ” [2:256]

Toisin sanoen uskossa ei ole mitään pakkoa. Ketään ei saa pakottaa mihinkään vastoin hänen tahtoaan. Jokainen on vastuussa omista päätöksistään itselleen eikä ole velvollinen selittämään syitään kenellekään muulle. Loppujen lopuksi jokainen on vastuussa omista teoistaan. Jokaisen päätöksen on lähdettävä jokaiselta itseltään omasta tahdosta eikä kenenkään muun pakottamana. Tässä kuitenkin moni sekoittaa uskonnon ja kulttuurin toisiinsa. On olemassa kulttuureja ja käytänteitä, joissa ei vain hyväksytä toisen tekemiä ”omia valintoja”, koska ne eivät kuulu ”normeihin”. Tämä on väärin, mutta valitettavasti maailmassa tapahtuu kerta toisensa jälkeen vääryyttä, jota emme voi yhdellä käden heilautuksella muuttaa. Nämä eri kulttuurien käytänteet valitettavasti hyvin useasti selitellään uskonnolla ja sen nimissä, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Halusin nämä kaksi kysymystä nostaa pöydälle, koska ne aina kiertävät ja toistuvat. Varmasti on enemmän kysymyksiä, joihin haluaisitte vastauksia (ja voitte toki kysyäkin niitä), mutta halusin ennemmin tässä kirjoituksessa kertoa, minkälaisena itse koen huivin käyttämisen ja itseni peittämisen. Minulle se on = vapaus. Se kertoo minusta ja edustamistani aatteista. Se ei kuitenkaan tee minusta ja toisesta samaa aatetta samalla tavalla edustavasta henkilöstä samanlaista. Kuten jokainen ihminen, olen minäkin yksilö siinä missä sinä ja kenties tuo samalla tavalla kanssani pukeutuva toinen henkilö. Olen yksilö, jonka vain osa identiteettiä tämä huivi on. Kannan sitä ylpeydellä ja tulen aina kantamaankin, mutta haluan sanoa, että minussa on muutakin. Edustan toki aatteitani, mutta toivon näyttäväni niistä sen kaiken hyvän, mitä minulle on siitä opetettu.

Mitä pakottamiseen tulee, voin sanoa minun kohdallani asian olleen täysin vastakohta tuolle sanalle. Muistan, kuinka itse heräsin yhtenä aamuna ja päätin ottaa kaapista kaksiosaisen huivin ja vedin päähäni molemmat osat. Jokaikinen aamu, uuteen päivään herätessäni, teen sen samaisen valinnan tämän suuria tunteita aiheuttavan ”kankaanpalasen” pukemisesta. Voitte kuvitella, kuinka se nuorempana välillä saattoi tuntua ristiriitaiselta, sillä ei kukaan halua tulla arvostelluksi pelkästään vaatekappaleen takia. Olen onnekseni kasvanut vahvojen ihmisten ympärillä, jotka eivät noin vain ole koskaan antaneet muiden mielipiteiden omiin näkemyksiinsä vaikuttaa. Tälläisistä kasvukuvioista tulleena, pienet ristiriidat eivät sen kummempia ajatuksia herättäneet. Päinvastoin, kaikki nämä kysymykset ja mielipiteet ovat saaneet minua vain kyselemään aina lisää sekä vanhemmiltani että muilta läheisiltäni ja olen aina saanut rehelliset vastaukset takaisin kaikesta.

Kuten päiväkodeissa lapsille hyvin yksinkertaisesti selitän heidän ystävällisesti kysyesään, miksi sinulla on tuo kangas? -kysymyksen, vastaan kaikille muillekin teille kanssaihmisilleni; siinä, missä sinä päädyit tänään itse laittamaan tuon uuden hienon paidan/housun/kampauksen, päädyin minä itse laittamaan tämän kankaan päähäni. Minulle se on enemmän kuin kangas, mutta minä olen kuitenkin myös enemmän kuin pelkkää tätä kangasta.



Huivini ei ole koskaan estänyt minua olemasta minä. Se ei ole estänyt minua käymästä koulua,
tekemästä töitäni ja olen aina saanut sen kanssa olla oma itseni. Siinä missä samanikäinen nuori nainen saa vapaasti pukeutua haluamaansa asuyhdistelmään (johon ei välttämättä huivi kuulu), on minullakin Suomessa aina ollut samanlainen vapaus pukeutua haluamaani huiviin joka ikinen aamu. Tähän asti on ollut näin ja toivottavasti tämä vapaus ei tulisi muuttumaan missään vaiheessa. 

-Khadra

ps. Koska en halua, että kukaan jää tänä yönä pohtimaan näitä yöuniensa kustannuksella niin; Kyllä, ne hiukset ovat siellä huivin alla ja ei, en mene nukkumaan huivin kanssa ENKÄ käy suihkussa sen kanssa ;)