Kirjoitin vuonna 2019 tekstin, kun monessa paikassa alettiin puhua "väestön vaihtumisesta". Taustalla oli tuolloin HS:n otsikko vieraskielisten määrän kasvusta Espoon Suvelassa ja erään kansanedustajan (nykyisen puhemiehemme) huoli "mamuenemmistöisistä lähiöistä". Jo silloin minusta tuntui, että tilastoja luettiin tavalla, joka jätti olennaisia määritelmiä avaamatta ja loi mielikuvan, joka ei vastannut koko todellisuutta. Nyt, noin 7 vuotta myöhemmin, sama keskustelu on palannut. Viimeisimpänä silmiini pisti julkaisu, johon perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen kirjoitti, että "suomalaisten osuus Vantaalla on romahtanut" ja että "muutostahti kiihtyy, koska syntyvyys on suurempaa maahanmuuttajien, erityisesti muslimitaustaisten keskuudessa."
Ihan ensimmäiseksi haluan myöntää hämmentyneeni erityisesti "muslimitaustaiset"-kohdasta. Kiinnostaisi täysin vilpittömästi tietää, mihin tilastointiin tämä väite eritoten perustuu. Suomessa ei tietääkseni tilastoida synnytyssaleissa eikä neuvoloissa uskonnollista taustaa.
Tässä kohtaa palaan kuitenkin siihen, mitä kirjoitin jo vuonna 2019. Tuolloin nostin vieraskielisyyden puheeksi. Selvennetään heti yksi asia: vieraskielisyys ei ole sama asia kuin maahanmuuttajuus. Vieraskielinen tarkoittaa henkilöä, jonka äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Minä olen virallisesti vieraskielinen ja maahanmuuttajataustainen. Silti olen syntynyt Suomessa, käynyt suomalaiset koulut ja viettänyt koko elämäni täällä. Maa ei ole vaihtunut, vaikka tilastoluokka voisikin antaa erilaisen mielikuvan.
Meitä kaksi- ja monikielisiä suomalaisia on paljon. 90-luvun lapset ovat aikuisia, joilla on jo osalla omia lapsia myöskin. Tilastollinen osuus kasvaa automaattisesti, vaikka rajoja ei ylittäisi kukaan. Harmillisesti Suomessa ei voi merkitä itseään monikieliseksi, joten täydennämme vieraskielisten joukkoa aina, kun tämä kerrontaan sopii. Väestörakenteen muutoksesta puhutaan vieraskielisten osion kasvulla ja tätä tilastoa viljellään huolettomasti huomioimatta mitään muita taustoja. Kaupunkien asukasmäärät kasvavat, joten prosenttiosuudet muuttuvat luonnollisesti eivätkä pysy samoina vuosikymmenestä toiseen. Kun tästä kaikesta tehdään kertomus väestön vaihtumisesta, kyse ei ole rehellisestä analyysistä vaan ennen kaikkea siitä, miten ilmiötä kehystetään poliittisessa keskustelussa.
Pelkoa rakennetaan numeroilla, joita ei avata. Käsitteillä, joita ei määritellä. Ja ihmisillä, jotka pelkistetään prosenttiluvuiksi. Totuus on yksinkertaisempi ja ehkä siksi hankalampi hyväksyä: suomalaisuus ei ole katoamassa vaan se on nimenomaan laajenemassa. Meitä suomalaisia on joka lähtöön. Vantaalla. Espoossa. Koko maassa. Erilaisia ja erinäköisiä, silti ihmisiä. Tilastot kertovat lopulta vain sen, minkä arki jo näyttää: Suomi ei ole yhdenmukainen eikä se ole ollut sitä pitkään aikaan.
Vielä lopuksi: maahanmuutosta keskustellessa syntyy usein mielikuva, että Suomeen muuttavat ihmiset olisivat pääosin Afrikasta tai Lähi-Idästä. Todellisuudessa muuttoliike on kuitenkin paljon monimuotoisempaa. Esimerkiksi vuonna 2024 suurin Suomeen muuttanut ryhmä olivat ukrainalaiset, sodan vuoksi. Samana vuonna vieraskielisten määrä nousi yli 600 000:een ja suurin yksittäinen vieraskielinen ryhmä oli venäjää äidinkielenään puhuvat. Nämäkin ovat osa samaa tilastollista kokonaisuutta, vaikka ne eivät aina nouse esiin julkisessa keskustelussa.
Maahanmuutto ei ole yhdenmukainen ilmiö. Se ei ole yhden maanosan tai yhden uskonnon varassa. Se on monisyinen, historiallinen ja inhimillinen ilmiö. Kun puhumme maahanmuutosta ja vieraskielisyydestä, olisi rehellistä tunnistaa koko kirjo eikä vain sitä osaa, joka sopii valmiiseen kertomukseen. Voimme yhdessä todeta, että väestörakenteen muutos ei ole väestön vaihtumista vaan yhteiskunnan muuttumista, kuten historiassa on aina tapahtunut.
Nimimerkillä, syntyjään espoolainen suomalainen, joka on tilastollisesti osaltaan kasvattanut maahanmuuttajataustaisten osiota.
Kommentit
Lähetä kommentti