Siirry pääsisältöön

KUNNIOITUS

Niin vanhempia kuin pienempiäkin kohtaan. Kaikkea muuta ympärillä olevaa unohtamatta myöskään. Kaikki elollinen sekä eloton. Kunnioitus kaikkia näitä kohtaan. Sen ympärillä elämänarvoni pyörivät.

Tästä ehkä kumpuaakin hoitamiseen vahvasti sidonnainen kutsumukseni. Kunnioittaminen ja hoitaminen jollain tapaa mielestäni kulkevat käsi kädessä. Jotta jotakin tai jotakuta kunnioittaa, täytyy siitä osata myös huolehtia. Kunnioittaminen vaatii myös hoitamista ja ajattelemista.

Opiskelen hoitoalalla. Ala, jonka voin käsi sydämellä sanoa olevan kutsumusammattini. Rakastan, kun kaiken ei tarvitse pyöriä oman napani ympärillä vaan voin auttaa ja ajatella toisia, helpottaa toisen oloa ja olla yksinkertaisesti siinä tukemassa parhaan kykyni mukaan. Siihen tämä ammattini minua valmentaa. 

Lähden nyt kentälle ensimmäistä kertaa rakentamaan tätä käytännön kokemusta teorian pohjalle ja se jännittää. Iäkkäiden hoitaminen. Siitä lähdetään liikkeelle perushoidon merkeissä. Vaikka se ei lopullinen suuntautumiseni tulevana terveydenhoitajana tule varmaan olemaankaan, haluan oppia ja olla hoitamassa täydellä panoksella. Elämän kokeneet ihmiset, syystä tai toisesta hoitoon joutuneet, mutta kaikkensa varmasti elämänaikanaan tehneet, heidän seurassaan tulen viettämään päiväni. 

Neljä erittäin opetuksellista viikkoa varmasti edessä. Jännittää, mutta odotan kuitenkin innolla kaikkea, mitä mahtaa olla edessä.


Normaalia lyhyempi teksti tällä kertaa, mutta jännitys on liian suuri pitääkseni sen pelkästään itselläni. Kunnioituksen asema ja rooli yhteisössämme sekä kulttuurissamme on paljon suurempi kuin voin näin lyhyellä tekstillä nostaa sitä. Palaan siihen myöhemmin. Nyt täytyy henkisesti valmistautua huomiseen. Ihanaa alkavaa viikkoa ❤️

- Khadra

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pelkoa numeroista - väestö ei vaihdu, suomalaisuus laajenee

Kirjoitin vuonna 2019 tekstin, kun monessa paikassa alettiin puhua "väestön vaihtumisesta". Taustalla oli tuolloin HS:n otsikko vieraskielisten määrän kasvusta Espoon Suvelassa ja erään kansanedustajan (nykyisen puhemiehemme) huoli "mamuenemmistöisistä lähiöistä". Jo silloin minusta tuntui, että tilastoja luettiin tavalla, joka jätti olennaisia määritelmiä avaamatta ja loi mielikuvan, joka ei vastannut koko todellisuutta. Nyt, noin 7 vuotta myöhemmin, sama keskustelu on palannut. Viimeisimpänä silmiini pisti julkaisu, johon perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen kirjoitti, että "suomalaisten osuus Vantaalla on romahtanut" ja että "muutostahti kiihtyy, koska syntyvyys on suurempaa maahanmuuttajien, erityisesti muslimitaustaisten keskuudessa." Ihan ensimmäiseksi haluan myöntää hämmentyneeni erityisesti "muslimitaustaiset"-kohdasta. Kiinnostaisi täysin vilpittömästi tietää, mihin tilastointiin tämä väite eritoten perustuu. Suomessa ei tie...

MUSLIMINAISTEN OIKEUDET

Naisten oikeuksista puhutaan paljon. Pidetään meteliä siitä, kuinka jokaisen naisen tulisi olla vapaa valitsemaan, mitä pukea päälleen ja kuinka elää elämäänsä. Tämä keskustelu on toki tärkeää, mutta samalla herää kysymys: miksi tämän vapauden logiikka löystyy, kun puhe kääntyy musliminaisiin? Miksi musliminaisen kohdalla oletusarvo on aina se, että hän on alistettu, ja miksi valtamedia ja valtaväestö tuntevat tarvetta ”pelastaa” jokainen huivin tai pitkähihaisen vaatteen taakse kätkeytyvä nainen? Hämmentävää, eikö? Tuntuu siltä, että musliminaisten oikeuksista ja velvollisuuksista saavat puhua kaikki muut paitsi musliminaiset itse. Ennen kaikkea miehet (ja feminismin taakse piiloutuvat pelastajanaiset), jotka kuvittelevat olevansa naisten vapauttajia. Missähän me musliminaiset olisimme ilman heitä? (Toivottavasti sarkasmi välittyy tästä rivien välistä.) On turhauttavaa, kuinka muualla maailmassa naisia sorretaan ja huivittomia naisia rangaistaan ankarasti – usein Koraanin ja sunnan va...

Kulttuuri-identiteetti ja hämmennyksen hetket

Hiljattain eräs koulutehtävä sai minut pohtimaan syvällisesti omaa kulttuuri-identiteettiäni. Kyseessä on ryhmätyö, jossa pitää pohtia aiempia kulttuurien välisiä kokemuksia ja jakaa niitä ryhmän kanssa. Aluksi tehtävä tuntui melko suoraviivaiselta, mutta mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä enemmän se herätti hämmennystä ja kysymyksiä minussa itsessäni. Täytän tänä vuonna 30, ja voisi kuvitella, että tässä iässä identiteettikriisit olisivat jo taakse jäänyttä elämää. Mutta ei – tämä tehtävä muistutti minua siitä, että kulttuuri-identiteetti ei ole jotain staattista, vaan se voi elää, muovautua ja joskus myös hämmentää vielä aikuisiälläkin. Koska minulla on monikulttuurinen tausta ja työskentelen terveydenhuollossa, olen kohdannut elämäni varrella monia tilanteita, joissa kulttuurierot ovat nousseet esiin – tai ainakin ne on sellaisiksi määritelty. Mutta pohdin, ovatko nämä kokemukset oikeasti kulttuurierojen aiheuttamia vai onko kyse jostain muusta? Kun minulta kysytään, kuka olen, vast...