Siirry pääsisältöön

USKO

Olenkin aiemmin tainnut kirjoittaa ensimmäisen minusta ulkoisesti huomattavan asian olevan uskoni, vaatetukseni perusteella. Harva kuitenkaan tietää tämän merkityksen minulle ja näin ollen haluan tänään jakaa ajatuksiani tästä aiheesta.

Usko on minulle yhtä kuin mahdollisuus moneen asiaan. Mahdollisuus luottaa. Luottaa siihen, että kaikella tapahtuvalla on tarkoitus. Kaikki on ennalta jo kirjoitettua ja kaikki tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Mahdollisuus nauttia. Nauttia pienistä asioista, jotka on luotu täydellisiksi ympärillemme. Mahdollisuus olla. Olla rauhassa minä ja kehittää itseäni. Olla epätäydellisen täydellinen, sillä eihän kukaan ole itse kävelevä täydellisyys. Mahdollisuutta yrittää parhaansa ja jatkaa yrittämistä päivä toisensa jälkeen.

Usko tarkoittaa minulle rauhaa. Rauhaa ja rakkautta. Armollisuutta sekä armahtamista.

Miten jaksat olla positiivinen, minulta kysytään välillä. Vastaukseni on seuraavanlainen: satuttavia asioita tapahtuu aina ja niitä riittää, mutta juuri se, että uskon kaiken sattuvan takana olevan jonkinlainen tarkoitus ja yritän löytää sen tarkoituksen opetuksen, auttaa positiivisuuden syntyyn. Se, että herään uuteen päivään, hengitän ja olen terve. Ne ovat aiheita positiivisuuteen. Hyvin isoja aiheita. Monella on asiat huonommin. Minulla taas on mahdollisuus korjata eilisen virheet tänään. Miksen siis hymyilisi ja jatkaisi eilisen opetuksilla tätä päivää uudella asenteella?

Minulle usko on kaunis asia. Jokaisella meillä tulisi oikeus rauhassa uskoa ja näyttää sitä ulkoisesti haluamallaan tavalla.

Usko tarkoittaa minulle monen monta asiaa. Se tarkoittaa kultaisen keskitien löytämistä, vastaan kävelevälle tuntemattomalle hymyilemistä, vieraanvaraisuutta, hyväntahtoisuutta sekä niinkin pientä asiaa kuin toisen parasta ajattelemista. Nämä ovat myös arvoja. Arvoja, joiden avulla jokaisen meidän tulisi rakentaa elämänsä.

Usko on jotain, jota ei voi arvioida ulkoisen olemuksen perusteella. Nämä edellä mainitsemani asiat ovat sellaisia, jotka ovat hankalasti mitattavissa ulkoisesti. Se, että toinen on pukeutunut eri tavalla kuin toinen, ei mielestäni takaa sitä, että toisen usko olisi jollakin tapaa toista alempana/ylempänä.

Uskon, että jos näillä ei maailman rauhaa saada aikaan niin ainakin toisilleen lempeitä ihmisiä löytyisi monta.




Nämä ovat vain minun ajatuksiani tästä aiheesta. Välttämättä ne eivät ole samanlaisia sinun ajatuksiesi kanssa (tai sitten mahdollisesti ovat). Kunnioitan kuitenkin ajatuksiasi tavalla, jolla toivon sinunkin kunnioittavan omiani. Tätä uskoni opettaa minulle kaikkien muiden arvojen lisäksi.

-Khadra

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pelkoa numeroista - väestö ei vaihdu, suomalaisuus laajenee

Kirjoitin vuonna 2019 tekstin, kun monessa paikassa alettiin puhua "väestön vaihtumisesta". Taustalla oli tuolloin HS:n otsikko vieraskielisten määrän kasvusta Espoon Suvelassa ja erään kansanedustajan (nykyisen puhemiehemme) huoli "mamuenemmistöisistä lähiöistä". Jo silloin minusta tuntui, että tilastoja luettiin tavalla, joka jätti olennaisia määritelmiä avaamatta ja loi mielikuvan, joka ei vastannut koko todellisuutta. Nyt, noin 7 vuotta myöhemmin, sama keskustelu on palannut. Viimeisimpänä silmiini pisti julkaisu, johon perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen kirjoitti, että "suomalaisten osuus Vantaalla on romahtanut" ja että "muutostahti kiihtyy, koska syntyvyys on suurempaa maahanmuuttajien, erityisesti muslimitaustaisten keskuudessa." Ihan ensimmäiseksi haluan myöntää hämmentyneeni erityisesti "muslimitaustaiset"-kohdasta. Kiinnostaisi täysin vilpittömästi tietää, mihin tilastointiin tämä väite eritoten perustuu. Suomessa ei tie...

MUSLIMINAISTEN OIKEUDET

Naisten oikeuksista puhutaan paljon. Pidetään meteliä siitä, kuinka jokaisen naisen tulisi olla vapaa valitsemaan, mitä pukea päälleen ja kuinka elää elämäänsä. Tämä keskustelu on toki tärkeää, mutta samalla herää kysymys: miksi tämän vapauden logiikka löystyy, kun puhe kääntyy musliminaisiin? Miksi musliminaisen kohdalla oletusarvo on aina se, että hän on alistettu, ja miksi valtamedia ja valtaväestö tuntevat tarvetta ”pelastaa” jokainen huivin tai pitkähihaisen vaatteen taakse kätkeytyvä nainen? Hämmentävää, eikö? Tuntuu siltä, että musliminaisten oikeuksista ja velvollisuuksista saavat puhua kaikki muut paitsi musliminaiset itse. Ennen kaikkea miehet (ja feminismin taakse piiloutuvat pelastajanaiset), jotka kuvittelevat olevansa naisten vapauttajia. Missähän me musliminaiset olisimme ilman heitä? (Toivottavasti sarkasmi välittyy tästä rivien välistä.) On turhauttavaa, kuinka muualla maailmassa naisia sorretaan ja huivittomia naisia rangaistaan ankarasti – usein Koraanin ja sunnan va...

Kulttuuri-identiteetti ja hämmennyksen hetket

Hiljattain eräs koulutehtävä sai minut pohtimaan syvällisesti omaa kulttuuri-identiteettiäni. Kyseessä on ryhmätyö, jossa pitää pohtia aiempia kulttuurien välisiä kokemuksia ja jakaa niitä ryhmän kanssa. Aluksi tehtävä tuntui melko suoraviivaiselta, mutta mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä enemmän se herätti hämmennystä ja kysymyksiä minussa itsessäni. Täytän tänä vuonna 30, ja voisi kuvitella, että tässä iässä identiteettikriisit olisivat jo taakse jäänyttä elämää. Mutta ei – tämä tehtävä muistutti minua siitä, että kulttuuri-identiteetti ei ole jotain staattista, vaan se voi elää, muovautua ja joskus myös hämmentää vielä aikuisiälläkin. Koska minulla on monikulttuurinen tausta ja työskentelen terveydenhuollossa, olen kohdannut elämäni varrella monia tilanteita, joissa kulttuurierot ovat nousseet esiin – tai ainakin ne on sellaisiksi määritelty. Mutta pohdin, ovatko nämä kokemukset oikeasti kulttuurierojen aiheuttamia vai onko kyse jostain muusta? Kun minulta kysytään, kuka olen, vast...