SYRJIMÄTÖN REKRYTOINTI

Tänään sain kunnian puhua kokemusasiantuntijana maahanmuuttajataustaisten nuorten näkökulmasta. Aiheena minulla oli syrjimätön rekrytointi.

Muutaman vuoden työkokemuksella voin sanoa, että kokemuksia on tullut monenlaisia. Niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Minulla on aina kuitenkin tapana kääntää ne pienet negatiivisetkin asiat positiivisiksi ja sitä kautta käsitellä näitä kokemuksia. Asioista on välillä kuitenkin puhuttava oikeilla nimillä ja olen iloinen siitä, että sain mahdollisuuden kertoa asiat niin kuin ne ovat kiertelemättä ja kaartelematta.

Tässä tämä puheenvuoroni kokonaisuudessaan: 

”Miten sen, miten minun luullaan tulevan käyttäytymään, pitäisi näyttäytyä minun kohdistuvassa kanssakäymisessä? Eri paikoissa ennen opintoja keikkailleena olen kohdannut monenlaisia asenteita. Minun on odotettu hoitavan monen ihmisen työt, sillä en mitä oletettavammin ehkä tiedosta työkuvaani kuuluvat tehtävät. On hämmennytty, kun osaankin tehdä omat asiani. Selkokielellä on hyvin useasti ensialkuun selitetty tehtävät. Rauhallisesti olen monesti kuunnellut loppuun ja kylmän viileästi vastannut täydellisellä suomen kielellä takaisin. Ilmeet ovat olleet näkemisen arvoisia. 

”Jään mieluummin kotiin kuin menen ennakkoluuloisten silmien alle tekemään töitä.”... ”En jaksa aina selitellä pukeutumistani”, olen kuullut tuttavapiirissäni todettavan monesti. Ei, kaikki nuoret (ja välillä myöskin vanhemmat) eivät osaa tai välttämättä edes jaksa vastata kylmän viileästi takaisin kohtaamiinsa vääryyksiin. Miten on näiden nuorten laita? 

Erään rauhallisen kahvitauon aikana kuulemani kommentti on jäänyt ikuisesti mieleeni. ”Jos olisimme jutelleet puhelimitse, en olisi koskaan uskonut sinun näyttävän tuolta.” Kohteliaan epäkohtelias. En tiennyt, kuinka tuon kommentin jälkeen toimia. Kiittääkö vaiko suuttua. Nykyään naurahdan muistolle. Elämme kuitenkin vuotta 2018 ja samoja asioita käydään edelleen läpi. 

Puhutaan siitä, kuinka nuoret syrjäytyvät ja jäävät työttömiksi. Samanaikaisesti sitä työtä ei saada. Koska taustat. Vaikka tätä ei suoraan sanota, totuuden laita on toinen. Minulla kielitaito ehkä riittää siihen, että osaan ottaa oikeuksistani selvää ja tiedän, mitä vaatia. Mitenkäs nuori, jonka kielitaito ei välttämättä tähän riitä? Miten nuorten syrjäytymistä tullaan estämään, jos jo työelämän alkuvaiheissa jo pelkästään huivi (muusta pukeutumisesta puhumattakaan) vaikuttaa työnhakuun?

Itse henkilökohtaisesti suurin näkyvin asia, jonka olen kokenut vaikuttavan ihmisten asenteeseen puolin ja toisin on tämä huivini ja pukeutumistapani. Miten ihmisen huivi, voi häiritä työntekoa? Huivi, joka on päässä eikä vaikuta mitenkään työni laatuun? Jos puhutaan nuorista, joiden kielitaito ei välttämättä ole tarpeeksi riittävällä tasolla ja jotka ovat totuttelemassa täällä elämiseen ja näin ollen haluavat aloittaa työnteon, jotta pääsisivät kiinni työelämään, miten on heidän laitansa? Miten heidät huomioidaan?”

Tästä päivästä jäi monen monta evästä mukaan. Jos ihmiset kohtaa ihmisinä ilman minkäänlaisia lisätermejä, saavutetaan paljon. Kysyä saa ja täytyykin kysyä. Mieluummin kysytään asiat suoraan ja saadaan vastaukset kuin että kiusallisuuden tunne jää ilmaan pyörimään ja vaivaa kaikkia myöhemmin. 

Työnantajat hoi: Jos kohdataan ihmiset ihmisinä, ei anneta taustojen vaikuttaa ja annetaan ihmisten osaamisen puhua puolestaan, olisi muutosten aika hyvin mahdollinen.

Nuoret työnhakijat minulla olisi pieni viesti upeilta nuoriltamme työnhakutilanteeseen: Ole riittävän itsevarma, luova ja ilmesty paikalle ajoissa. Näillä eväillä pääsee pitkälle.

- Khadra