Siirry pääsisältöön

ROOLIMALLIT

Vahvat naiset. Heidän ympäröimänä olen saanut kasvaa ja koko elämäni viettää. Roolimallejani he ovat varmuudella olleet ja ovat edelleenkin.

Isoäidit. Kumpikin leskeyden myötä yksinhuoltajaäitejä. Toinen terveydellisistä syistä ja toinen sodan takia. Yksi ollut jopa kuopustaan odottamassa, kun mies kuoli sodan alettua. Päätös lähettää lapset turvaan ulkomaille ei varmasti surun murtamana ollut helpoimmasta päästä. Kumpikin kuitenkin vahvana oman päätöksen takana seisseet. Koska sitä he ovat olleet aina. Vahvoja.

Naispuolisia sukulaisia minulla on monta. Tätejä vaikka muille jakaa. Kiitollisena heistä, voin sanoa heidän olevan jokainen roolimallin asemassa minulle. Olen sivusta saanut seurata, kuinka he ovat vahvasti elämässä pärjänneet. Olen oppinut monia tärkeitä arvoja.

Meidän suvussa naisilla on suuri rooli. Nainen on kunnioitettu, arvostettu ja heidän rinnalla on seisottu. Vaikka miehen sanotaan olevan perheen pää, on meillä nainen yhtä lailla ollut siellä pään puolella. Suvumme naisista moni on ollut naisen roolin lisäksi myös miehen roolia edustamassa. Tasa-arvon perään minun ei ole erikseen suvun keskuudessa tarvinnut muistutella, meillä naiset ovat aina nimittäin olleet korkeassa asemassa.

Tätä kaikkea olen saanut ylpeydellä katsoa, toivoen, että jonain päivänä minusta tulee yhtälailla supernainen. Saappaiden täyttäminen ei olisikaan helppoa, mutta olenkin tämän takia saanut aina muistutuksen olevani täydellinen juuri omana itsenäni. Täydellinen juuri epätäydellisen täydellisenäni.




Minulle on opetettu, että jokaisena päivänä täytyisi naiseutta ja naisia juhlia. Koska tämä päivä on kalenteriin kuitenkin merkitty ja toivotuksia olen joka puolella nähnyt, haluan puolestani toivottaa kaikille naisille naistenpäivän kunniaksi hyvää naistenpäivää <3

- Khadra

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pelkoa numeroista - väestö ei vaihdu, suomalaisuus laajenee

Kirjoitin vuonna 2019 tekstin, kun monessa paikassa alettiin puhua "väestön vaihtumisesta". Taustalla oli tuolloin HS:n otsikko vieraskielisten määrän kasvusta Espoon Suvelassa ja erään kansanedustajan (nykyisen puhemiehemme) huoli "mamuenemmistöisistä lähiöistä". Jo silloin minusta tuntui, että tilastoja luettiin tavalla, joka jätti olennaisia määritelmiä avaamatta ja loi mielikuvan, joka ei vastannut koko todellisuutta. Nyt, noin 7 vuotta myöhemmin, sama keskustelu on palannut. Viimeisimpänä silmiini pisti julkaisu, johon perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen kirjoitti, että "suomalaisten osuus Vantaalla on romahtanut" ja että "muutostahti kiihtyy, koska syntyvyys on suurempaa maahanmuuttajien, erityisesti muslimitaustaisten keskuudessa." Ihan ensimmäiseksi haluan myöntää hämmentyneeni erityisesti "muslimitaustaiset"-kohdasta. Kiinnostaisi täysin vilpittömästi tietää, mihin tilastointiin tämä väite eritoten perustuu. Suomessa ei tie...

MUSLIMINAISTEN OIKEUDET

Naisten oikeuksista puhutaan paljon. Pidetään meteliä siitä, kuinka jokaisen naisen tulisi olla vapaa valitsemaan, mitä pukea päälleen ja kuinka elää elämäänsä. Tämä keskustelu on toki tärkeää, mutta samalla herää kysymys: miksi tämän vapauden logiikka löystyy, kun puhe kääntyy musliminaisiin? Miksi musliminaisen kohdalla oletusarvo on aina se, että hän on alistettu, ja miksi valtamedia ja valtaväestö tuntevat tarvetta ”pelastaa” jokainen huivin tai pitkähihaisen vaatteen taakse kätkeytyvä nainen? Hämmentävää, eikö? Tuntuu siltä, että musliminaisten oikeuksista ja velvollisuuksista saavat puhua kaikki muut paitsi musliminaiset itse. Ennen kaikkea miehet (ja feminismin taakse piiloutuvat pelastajanaiset), jotka kuvittelevat olevansa naisten vapauttajia. Missähän me musliminaiset olisimme ilman heitä? (Toivottavasti sarkasmi välittyy tästä rivien välistä.) On turhauttavaa, kuinka muualla maailmassa naisia sorretaan ja huivittomia naisia rangaistaan ankarasti – usein Koraanin ja sunnan va...

Kulttuuri-identiteetti ja hämmennyksen hetket

Hiljattain eräs koulutehtävä sai minut pohtimaan syvällisesti omaa kulttuuri-identiteettiäni. Kyseessä on ryhmätyö, jossa pitää pohtia aiempia kulttuurien välisiä kokemuksia ja jakaa niitä ryhmän kanssa. Aluksi tehtävä tuntui melko suoraviivaiselta, mutta mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä enemmän se herätti hämmennystä ja kysymyksiä minussa itsessäni. Täytän tänä vuonna 30, ja voisi kuvitella, että tässä iässä identiteettikriisit olisivat jo taakse jäänyttä elämää. Mutta ei – tämä tehtävä muistutti minua siitä, että kulttuuri-identiteetti ei ole jotain staattista, vaan se voi elää, muovautua ja joskus myös hämmentää vielä aikuisiälläkin. Koska minulla on monikulttuurinen tausta ja työskentelen terveydenhuollossa, olen kohdannut elämäni varrella monia tilanteita, joissa kulttuurierot ovat nousseet esiin – tai ainakin ne on sellaisiksi määritelty. Mutta pohdin, ovatko nämä kokemukset oikeasti kulttuurierojen aiheuttamia vai onko kyse jostain muusta? Kun minulta kysytään, kuka olen, vast...