Siirry pääsisältöön

HYVÄ JUURI NÄIN

Sen tajuamiseen meni aikaa, sillä vähemmistöryhmää edustavana naisena oleminen ei ole helppoa.

Kun on nainen, on moneja muotteja, joihin pitäisi mahtua. Täytyy olla hieman lihaa luiden päällä, mutta ei kuitenkaan liikaa. Täytyy olla kaunis iho, mutta ei kuitenkaan voi laittaa meikkiä. Pitää kuitenkin olla meikattu, mutta kuitenkin suhteellisen luonnollisesti. Pitää pukeutua hyvin ja siististi, mutta ei kuitenkaan saa olla liikaa vaatetta. Varo vaan, jos pukeudut liian moneen kankaaseen, sillä moni saattaa tässä tapauksessa luulla jonkun toisen pukeneen sinut väkipakolla. Jotain täytyy kuitenkin olla päällä, sillä ilman niitä vaatekappaleita saattaa joku mahdollisesti saada väärän käsityksen sinusta. 

Ollakko vai eikö olla? -siinäpä vasta kysymys.

Hämmentävää, eikö? Ei ole helppoa, ei. On monta raamia, joita täytyisi noudattaa. Monia asioita, joista mielestäni täytyisi olla jo kirja kirjoitettuna. 

Monesti sitä haluaa ulkoisella olemuksellaan tehdä vaikutuksen. Kyllä, me kaikki tiedämme persoonan ratkaisevan, mutta kuitenkin. Ulkoisella olemuksellaan hyvän ensivaikutelman tekemiseen pyrkiminen on luontaista monelle. Minut on pienestä asti opetettu siihen, että joukosta saa ja täytyykin erottua. Kunhan sitä erottuu persoonallisuudellaan ja asenteellaan. Tämän olen saanut huomata olleen se kuuluisa helpommin sanottu kuin tehty -keissi.

Tulee pakosti vastaan ikä, jolloin pukeutumisellaan haluaa vaikuttaa entistä enemmän. Kun pukeutumisesi on kuitenkin joko sama kuin joka toisella samaa taustaa edustavalla tytöllä tai erotut hyvin suuresti väkijoukosta olemalla melkein ainut vähemmistötaustaa edustava, osoittautuu tämä hyvin hankalaksi. Eteen saattaa tulla päivä, jolloin etenkin viimeisimmässä skenaariossa, haluaisit sulautua joukkoon hyvin näkymättömäksi, mutta se ei kuitenkaan onnistu. Päivä, jolloin toivoisit olevasi edes hitusen samanlainen, sillä ei-haluttua huomiota herättävä erilaisuus tulee jokaisella vastaan jossakin kohtaa.


Pohdin monesti identiteettikriisiä ja vaihetta, jolloin itse olisin sen kohdannut. Ensin ajattelin, että kyseinen kriisi on kiitänyt minun ohitseni. Syvemmin pohdittuani tajusin kuitenkin, että taisin olla väärässä. Kaikki nämä ajatukset, tämä maailma ja sen loputtomat odotukset, pistävät jokaisen meistä jonkinlaisen identiteettikriisin partaalle. Kriisin, jonka minäkin olen käynyt itseni kanssa läpi. 

Tässä minä kuitenkin olen. Kankaisiin sonnustautuneena ja hymyileväisenä. Miten? on kysymys, jota minulta on kysytty moneen otteeseen. Vastaukseni on seuraavanlainen: Tajusin jossain vaiheessa nimittäin sen, että tärkeintä on ollut löytää oma arvonsa, asioista ääneen keskusteleminen sekä ratkaisujen löytäminen. Kukaan ei elä elämää kenenkään puolesta eikä kukaan voi muokata toisesta hänenlaistaan. Jokaisen täytyy käydä läpi omat kriisinsä, mutta jokainen kriisi loppuu aikanaan. Muut saavat sanoa, mitä sanovat.


Ei ole kahta täysin samanlaista ihmistä. Ei ole toista sinua eikä tosiaankaan toista minua. Tehdään kukin vaikutus omana itsenämme.

- Khadra




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pelkoa numeroista - väestö ei vaihdu, suomalaisuus laajenee

Kirjoitin vuonna 2019 tekstin, kun monessa paikassa alettiin puhua "väestön vaihtumisesta". Taustalla oli tuolloin HS:n otsikko vieraskielisten määrän kasvusta Espoon Suvelassa ja erään kansanedustajan (nykyisen puhemiehemme) huoli "mamuenemmistöisistä lähiöistä". Jo silloin minusta tuntui, että tilastoja luettiin tavalla, joka jätti olennaisia määritelmiä avaamatta ja loi mielikuvan, joka ei vastannut koko todellisuutta. Nyt, noin 7 vuotta myöhemmin, sama keskustelu on palannut. Viimeisimpänä silmiini pisti julkaisu, johon perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen kirjoitti, että "suomalaisten osuus Vantaalla on romahtanut" ja että "muutostahti kiihtyy, koska syntyvyys on suurempaa maahanmuuttajien, erityisesti muslimitaustaisten keskuudessa." Ihan ensimmäiseksi haluan myöntää hämmentyneeni erityisesti "muslimitaustaiset"-kohdasta. Kiinnostaisi täysin vilpittömästi tietää, mihin tilastointiin tämä väite eritoten perustuu. Suomessa ei tie...

MUSLIMINAISTEN OIKEUDET

Naisten oikeuksista puhutaan paljon. Pidetään meteliä siitä, kuinka jokaisen naisen tulisi olla vapaa valitsemaan, mitä pukea päälleen ja kuinka elää elämäänsä. Tämä keskustelu on toki tärkeää, mutta samalla herää kysymys: miksi tämän vapauden logiikka löystyy, kun puhe kääntyy musliminaisiin? Miksi musliminaisen kohdalla oletusarvo on aina se, että hän on alistettu, ja miksi valtamedia ja valtaväestö tuntevat tarvetta ”pelastaa” jokainen huivin tai pitkähihaisen vaatteen taakse kätkeytyvä nainen? Hämmentävää, eikö? Tuntuu siltä, että musliminaisten oikeuksista ja velvollisuuksista saavat puhua kaikki muut paitsi musliminaiset itse. Ennen kaikkea miehet (ja feminismin taakse piiloutuvat pelastajanaiset), jotka kuvittelevat olevansa naisten vapauttajia. Missähän me musliminaiset olisimme ilman heitä? (Toivottavasti sarkasmi välittyy tästä rivien välistä.) On turhauttavaa, kuinka muualla maailmassa naisia sorretaan ja huivittomia naisia rangaistaan ankarasti – usein Koraanin ja sunnan va...

Kulttuuri-identiteetti ja hämmennyksen hetket

Hiljattain eräs koulutehtävä sai minut pohtimaan syvällisesti omaa kulttuuri-identiteettiäni. Kyseessä on ryhmätyö, jossa pitää pohtia aiempia kulttuurien välisiä kokemuksia ja jakaa niitä ryhmän kanssa. Aluksi tehtävä tuntui melko suoraviivaiselta, mutta mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä enemmän se herätti hämmennystä ja kysymyksiä minussa itsessäni. Täytän tänä vuonna 30, ja voisi kuvitella, että tässä iässä identiteettikriisit olisivat jo taakse jäänyttä elämää. Mutta ei – tämä tehtävä muistutti minua siitä, että kulttuuri-identiteetti ei ole jotain staattista, vaan se voi elää, muovautua ja joskus myös hämmentää vielä aikuisiälläkin. Koska minulla on monikulttuurinen tausta ja työskentelen terveydenhuollossa, olen kohdannut elämäni varrella monia tilanteita, joissa kulttuurierot ovat nousseet esiin – tai ainakin ne on sellaisiksi määritelty. Mutta pohdin, ovatko nämä kokemukset oikeasti kulttuurierojen aiheuttamia vai onko kyse jostain muusta? Kun minulta kysytään, kuka olen, vast...