Kotikatu. Puu, jossa lapsena kiipeiltiin. Aita, jonka ylitse tiirailtiin. Portti, jonka edessä iloisesti odotettiin. Lämpimät muistot ja huolettomat ajat. Näitä isäni muistelee ja näistä hän myös välillä kertoo.
Somalia. Se harvemmin puheenaiheena oleva. Yhtenä iltana ajelimme kotiinpäin autolla. Jälleen kerran puheeksi jostain syystä nousi Somalia ja sen kauneus. Ehkä sen takia, että yksi sedistäni oli parhaillaan siellä käymässä vanhoilla, nykyään ei niin turvallisilla, seuduilla. "Isä, etkö sä oikeasti voi mennä käymään Somaliassa?", heitti siskoni ilmaan. Kysymys, johon nuorin veljeni vastasi "Ei isä voi mennä. Isää uhkaillaan." Kyllä, isääni on uhkailtu.
Kotimaa. Se on isälleni historiaa. Hän voi vain ihastella ja katsella kauniita kuvia muistoista ja muiden lähettämistä kuvista. Vanhan kodin rauniot. Niitä hän voi vain muistella.
Vanhemmistani äiti on käynyt kolmeen otteeseen Somaliassa, sukujuurillaan Somalimaassa, Suomeen tulonsa jälkeen. Somalimaa onkin nykyään näistä kahdesta se turvallisempi. Toisin on asian laita eteläisemmässä Somaliassa, jossa molemmat vanhempani ovat varttuneet.
Ajatella, että kumpikin vanhemmistani on kuitenkin viettänyt elämästään reilusti yli puolet täällä Pohjolassa?
Isäni on opiskellut journalismia sekä radiohommia aikoinaan. Näitä hän tekikin alkujaan myös täällä ja tekee edelleen välillä. Ehkä rakkauden kirjoittamista kohtaan olenkin tältä suunnalta saanut. Isäni on myös imaami eli toisin sanoen suoraan suomeksi käännettynä uskonoppinut. Koska isäni kirjoittaa paljon, on myös kirjoittanut monesti kaikesta siitä vääryydestä ja eri terroriteoista, jotka hänen kotimaassaan tapahtuvat. Niiden vääryydestä ja, kuinka niiden ja Islamin välissä ei ole mitään yhtäläisyyksiä. Nämä kirjoitukset ovat kuitenkin maksaneet isälle sen, että hän ei voi koskaan käydä katsomassa kotikulmiaan.
Vaikka tilanne joskus rauhoittuisikin entisestään tai jopa kokonaan, ei isäni tule koskaan uskaltamaan jalallaankaan astua kotimaahansa. Hän ei sitä voinut tehdä isoäidin hautajaisiin osallistumiseksi eikä tule sitä minkään toisen syyn takia tekemäänkään. Hänellä on nyt uusi elämä täällä. Ollut kohta jo lähemmäs 30 vuotta.
Kuitenkin hän joutuu aina osoittamaan sen todellisuuden ja paikansa pitävyyden vähän väliä. Isäni, jonka elämä on kokonaan täällä. Isäni, joka tietää uskonnosta enemmän kuin minä. Isäni, joka tuomitsee kaiken niin sanotun uskonnon nimissä tapahtuvan vääryyden. Koska kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa minkä tahansa aatteen nimissä kysymättä lupaa ketään. Kuitenkin isäni on yksi niistä, joiden täytyisi olla pahoittelemassa kaikkien hullujen puolesta. Järjetöntä, eikö?
Tämä on isäni tarina lyhykäisyydessään. Ei, hän ei halua säälipisteitä, sillä hänellä on elämä mallillaan. Hän ei kuitenkaan jaksa kuulla, että hänen tai hänen perheensä pitäisi palata kotiinsa. Sillä hän on yksi niistä, joiden koti ei ole muualla kuin täällä. Pakon edestä. Hän on ja tulee aina olemaan täällä. Eikä hän ole ainut.
Ollaan inhimillisiä toisillemme. Ei kyseenalaisteta ketään ja jätetään ilkeydet pois. Kukaan ei tiedä toisen historiaa. Voimme ja osaammekin erittäin hyvin peitellä kaiken taaksemme. Jokainen olkoon vastuussa itsestään ja omista teoistaan.
-Khadra
Somalia. Se harvemmin puheenaiheena oleva. Yhtenä iltana ajelimme kotiinpäin autolla. Jälleen kerran puheeksi jostain syystä nousi Somalia ja sen kauneus. Ehkä sen takia, että yksi sedistäni oli parhaillaan siellä käymässä vanhoilla, nykyään ei niin turvallisilla, seuduilla. "Isä, etkö sä oikeasti voi mennä käymään Somaliassa?", heitti siskoni ilmaan. Kysymys, johon nuorin veljeni vastasi "Ei isä voi mennä. Isää uhkaillaan." Kyllä, isääni on uhkailtu.
Kotimaa. Se on isälleni historiaa. Hän voi vain ihastella ja katsella kauniita kuvia muistoista ja muiden lähettämistä kuvista. Vanhan kodin rauniot. Niitä hän voi vain muistella.Vanhemmistani äiti on käynyt kolmeen otteeseen Somaliassa, sukujuurillaan Somalimaassa, Suomeen tulonsa jälkeen. Somalimaa onkin nykyään näistä kahdesta se turvallisempi. Toisin on asian laita eteläisemmässä Somaliassa, jossa molemmat vanhempani ovat varttuneet.
Ajatella, että kumpikin vanhemmistani on kuitenkin viettänyt elämästään reilusti yli puolet täällä Pohjolassa?
Isäni on opiskellut journalismia sekä radiohommia aikoinaan. Näitä hän tekikin alkujaan myös täällä ja tekee edelleen välillä. Ehkä rakkauden kirjoittamista kohtaan olenkin tältä suunnalta saanut. Isäni on myös imaami eli toisin sanoen suoraan suomeksi käännettynä uskonoppinut. Koska isäni kirjoittaa paljon, on myös kirjoittanut monesti kaikesta siitä vääryydestä ja eri terroriteoista, jotka hänen kotimaassaan tapahtuvat. Niiden vääryydestä ja, kuinka niiden ja Islamin välissä ei ole mitään yhtäläisyyksiä. Nämä kirjoitukset ovat kuitenkin maksaneet isälle sen, että hän ei voi koskaan käydä katsomassa kotikulmiaan.
Vaikka tilanne joskus rauhoittuisikin entisestään tai jopa kokonaan, ei isäni tule koskaan uskaltamaan jalallaankaan astua kotimaahansa. Hän ei sitä voinut tehdä isoäidin hautajaisiin osallistumiseksi eikä tule sitä minkään toisen syyn takia tekemäänkään. Hänellä on nyt uusi elämä täällä. Ollut kohta jo lähemmäs 30 vuotta.
Kuitenkin hän joutuu aina osoittamaan sen todellisuuden ja paikansa pitävyyden vähän väliä. Isäni, jonka elämä on kokonaan täällä. Isäni, joka tietää uskonnosta enemmän kuin minä. Isäni, joka tuomitsee kaiken niin sanotun uskonnon nimissä tapahtuvan vääryyden. Koska kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa minkä tahansa aatteen nimissä kysymättä lupaa ketään. Kuitenkin isäni on yksi niistä, joiden täytyisi olla pahoittelemassa kaikkien hullujen puolesta. Järjetöntä, eikö?
Tämä on isäni tarina lyhykäisyydessään. Ei, hän ei halua säälipisteitä, sillä hänellä on elämä mallillaan. Hän ei kuitenkaan jaksa kuulla, että hänen tai hänen perheensä pitäisi palata kotiinsa. Sillä hän on yksi niistä, joiden koti ei ole muualla kuin täällä. Pakon edestä. Hän on ja tulee aina olemaan täällä. Eikä hän ole ainut.
Ollaan inhimillisiä toisillemme. Ei kyseenalaisteta ketään ja jätetään ilkeydet pois. Kukaan ei tiedä toisen historiaa. Voimme ja osaammekin erittäin hyvin peitellä kaiken taaksemme. Jokainen olkoon vastuussa itsestään ja omista teoistaan.
-Khadra
Kommentit
Lähetä kommentti