Siirry pääsisältöön

MUSLIMINAISTEN OIKEUDET

Naisten oikeuksista puhutaan paljon.

Pidetään meteliä siitä, kuinka jokaisen naisen tulisi olla vapaa valitsemaan, mitä pukea päälleen ja kuinka elää elämäänsä. Tämä keskustelu on toki tärkeää, mutta samalla herää kysymys: miksi tämän vapauden logiikka löystyy, kun puhe kääntyy musliminaisiin? Miksi musliminaisen kohdalla oletusarvo on aina se, että hän on alistettu, ja miksi valtamedia ja valtaväestö tuntevat tarvetta ”pelastaa” jokainen huivin tai pitkähihaisen vaatteen taakse kätkeytyvä nainen? Hämmentävää, eikö?


Tuntuu siltä, että musliminaisten oikeuksista ja velvollisuuksista saavat puhua kaikki muut paitsi musliminaiset itse. Ennen kaikkea miehet (ja feminismin taakse piiloutuvat pelastajanaiset), jotka kuvittelevat olevansa naisten vapauttajia. Missähän me musliminaiset olisimme ilman heitä? (Toivottavasti sarkasmi välittyy tästä rivien välistä.)

On turhauttavaa, kuinka muualla maailmassa naisia sorretaan ja huivittomia naisia rangaistaan ankarasti – usein Koraanin ja sunnan vastaisesti. Samanaikaisesti länsimaissa huivia käyttäviä naisia syrjitään ja marginalisoidaan. Kummassakin tapauksessa naisten oikeuksia poljetaan ja väärinkäytetään tekosyynä. Länsimaissa tämän tekosyyn nimi on usein ”naisten oikeudet” – ironista, eikö?

Joskus mietin, miksi naisten valinnat nostetaan esiin vain silloin, kun ne sopivat tiettyyn narratiiviin. Jos nainen päättää peittää itsensä, sitä ei yleisesti hyväksytä aidoksi valinnaksi. Jäädään kiinni stereotypioihin ja oletuksiin. Tällä vapaudella, josta niin kovasti puhutaan, on selvät rajat.

Turhauttaa. Turhauttaa niin paljon, että en osaa lähes muotoilla sitä sanoiksi. Mutta yksi asia on varmaa: väsymme, mutta emme vaikene. Meidän on pidettävä huolta omista oikeuksistamme ja nostettava äänemme, vaikka maailma yrittäisi hiljentää meidät. Musliminaisilla on oikeus kertoa oma tarinansa, elää omat elämänsä valintojensa mukaisesti ja olla osa tätä keskustelua tasa-arvosta ja vapaudesta.

Me emme ole hiljaisia sivustakatsojia, vaan oman elämämme päähenkilöitä.

- Khadra

Kommentit

  1. Kiitos habo rakas ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
  2. Mahtava kirjoitus ❤️❤️

    VastaaPoista
  3. Suosittelen olemaan armollisempi myös kanssaihmisiäsi kohtaan. Myös vapaissa yhteiskunnissa (viittaan uskonnonvapauteen) on uskontojen piirissä on paljon naisia, jotka toivoisivat "vapautusta" eli tarvitsevat apua ja rohkaisua uskonyhteisön edellyttämistä normeista irtaantumiseen, koska eivät syystä tai toisesta uskalla irtaantua ilman tukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekstissäni halusin nimenomaan tuoda esille toisen näkökulman, joka mielestäni jää usein huomiotta: ne musliminaiset, jotka ovat tehneet tietoisia ja omia valintojaan esimerkiksi pukeutumisen ja uskonnon harjoittamisen suhteen, mutta kohtaavat jatkuvasti oletuksia siitä, että he ovat alistettuja tai tarvitsevat "pelastusta" tai "vapautusta". Tämä streotypia ei ainoastaan vähättele heidän kykyjään tehdä omia päätöksiä, vaan se myös marginalisoi heitä ja jättää heidän äänensä kuulematta.

      Tämä ei tarkoita, että kaikki musliminaiset olisivat vapaita ulkoisista paineista. Uskon, että sama pätee hyvin moneen naiseen uskontoa tai etnistä taustaa huomioimatta. Tiedostan hyvin, että jotkut kokevat vaikeuksia irtaantua normatiivisista odotuksista, ja siihen tarvitaan yhteiskunnan tukea. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että keskustelu kunnioittaa myös niiden naisten valintoja, jotka päättävät elää uskontonsa mukaisesti. Uskonnonvapaus sisältää vapauden harjoittaa uskontoa - ei vain vapautta siitä.

      Toivon, että tätä keskustelua voisi käydä rakentavasti ja kuulla kaikkien naisten tarinoita, oli kyse sitten yhteisön normeista irtaantumisesta tai niiden vapaasti valitsemisesta. Usein kuullaan vaan ensimmäistä. Molempien näkökulmien huomioiminen vie tasa-arvoa eteenpäin.

      Poista
  4. Ulkopuoliset eivät voi tietää kuka tällaista tukea tarvitsee, koska juuri he eivät usein uskalla sitä avun tarvetta ilmaista. Vaikka täällä ei olekkaan kuin Irakissa, jossa on paikoin hengenvaarallista kulkea ilman huivia, ei uskonyhteisöstä irtaantuminen ole täälläkään helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avun tarpeen tunnistaminen on vaikeaa ja tässä olet täysin oikeassa. Tiedostan myös, että tämä on monimutkainen ja herkkä aihe, ja jokainen tilanne on ainutlaatuinen.

      Tekstini tarkoituksena oli nostaa toinen vähemmän kuultu näkökulma: ne musliminaiset, jotka ovat itse valinneet uskontonsa mukaisen elämäntavan ja kohtaavat siitä huolimatta syrjintää, vähättelyä ja stereotypioita. Mielestäni molemmat asiat - niiden tukeminen, jotka haluavat irtaantua uskonyhteisön normeista, ja niiden tukeminen, jotka haluavat elää uskonsa mukaisesti - ovat tärkeitä. Kyse on pohjimmiltaan siitä, että kaikilla naisilla tulisi olla oikeus tehdä omia valintojaan, ilman pelkoa syrjinnästä tai leimautumisesta.

      Poista
  5. Minun isäni asuu Espoossa ja siellä missä me asuimme, kun lapsemme olivat pieniä, ei ollut somaleja. Kun ajoimme isää tapaamaan, lapset näkivät huiviin pukeutuneen somalinaisen kävelevän kadulla. Lapseni ihmetteli, miksi naisella oli se huivi päässä. Vastasin, että siksi, ettei hiukset näy. Lapsi kysyi, että saako olla ilman huivia, jos ajelee pään kaljuksi. Nauratti kyllä, koska kuka nainen nyt semmoista haluaa. Mutta lapsen vilpitön ihmetys oli ihan ymmärrettävää. Vastasinkohan hänelle edes oikein? Oliko syy siis hiuksissa?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pelkoa numeroista - väestö ei vaihdu, suomalaisuus laajenee

Kirjoitin vuonna 2019 tekstin, kun monessa paikassa alettiin puhua "väestön vaihtumisesta". Taustalla oli tuolloin HS:n otsikko vieraskielisten määrän kasvusta Espoon Suvelassa ja erään kansanedustajan (nykyisen puhemiehemme) huoli "mamuenemmistöisistä lähiöistä". Jo silloin minusta tuntui, että tilastoja luettiin tavalla, joka jätti olennaisia määritelmiä avaamatta ja loi mielikuvan, joka ei vastannut koko todellisuutta. Nyt, noin 7 vuotta myöhemmin, sama keskustelu on palannut. Viimeisimpänä silmiini pisti julkaisu, johon perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen kirjoitti, että "suomalaisten osuus Vantaalla on romahtanut" ja että "muutostahti kiihtyy, koska syntyvyys on suurempaa maahanmuuttajien, erityisesti muslimitaustaisten keskuudessa." Ihan ensimmäiseksi haluan myöntää hämmentyneeni erityisesti "muslimitaustaiset"-kohdasta. Kiinnostaisi täysin vilpittömästi tietää, mihin tilastointiin tämä väite eritoten perustuu. Suomessa ei tie...

Kulttuuri-identiteetti ja hämmennyksen hetket

Hiljattain eräs koulutehtävä sai minut pohtimaan syvällisesti omaa kulttuuri-identiteettiäni. Kyseessä on ryhmätyö, jossa pitää pohtia aiempia kulttuurien välisiä kokemuksia ja jakaa niitä ryhmän kanssa. Aluksi tehtävä tuntui melko suoraviivaiselta, mutta mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä enemmän se herätti hämmennystä ja kysymyksiä minussa itsessäni. Täytän tänä vuonna 30, ja voisi kuvitella, että tässä iässä identiteettikriisit olisivat jo taakse jäänyttä elämää. Mutta ei – tämä tehtävä muistutti minua siitä, että kulttuuri-identiteetti ei ole jotain staattista, vaan se voi elää, muovautua ja joskus myös hämmentää vielä aikuisiälläkin. Koska minulla on monikulttuurinen tausta ja työskentelen terveydenhuollossa, olen kohdannut elämäni varrella monia tilanteita, joissa kulttuurierot ovat nousseet esiin – tai ainakin ne on sellaisiksi määritelty. Mutta pohdin, ovatko nämä kokemukset oikeasti kulttuurierojen aiheuttamia vai onko kyse jostain muusta? Kun minulta kysytään, kuka olen, vast...