Siirry pääsisältöön

❤️

22 vuoden aikana ehtii oppimaan aika paljon. Sen elämä on minulle osoittanut. Niin hyvässä kuin pahassakin. Voin tähän väliin todeta, että elämänkoulu on tosiaankin olemassa. Elämä antaa, mutta se myös ottaa. Kuitenkin kaikki opetukset ovat aina olleet toinen toistaan suurempia.

Tasan vuosi taaksepäin, elokuun samaisena päivänä, sain elämäni lyhyimmän ja samaan aikaan hirvittävimmän puhelun. Puhelun, joka jätti suuren aukon perheemme jokaisen jäsenen sydämeen. Perheemme suurin yhdistävä tekijä, isoäitini, oli poissa keskuudestamme.

Yhteystiedoistani löytyy edelleen numero. Muutaman kerran olen meinannut tämän vuoden aikana soittaa hänelle, tajuten kuitenkin samalla, ettei luultavasti kukaan lukuisista soittoyrityksistäni huolimatta tule vastaamaan. Ikävä on suuri, mutta muistot ovat sitäkin suuremmat.



Jos voisin isoäidille muutaman sanan sanoa sanoisin hänelle hänen opettaneen paljon. Hän opetti, että elämä saattaa koetella sanan kirjaimellisessa merkityksessä, mutta jokaisessa päivässä on jotakin, mistä olla kiitollinen. Kaikki ne muistot lapsuudenkesistä ja yhteisistä hetkistä, mikään ei ole unohtunut. Hän on aina ollut ja tulee myös jatkossa olemaan yksi suurimmista roolimalleistani. Tiedän, etten ole ainut näissä ajatuksissani. Vaikka ikävöimme ja jokainen päivä ilman häntä on ollut totuttelemista täynnä, on hän aina läsnä rukouksisamme.




Fyysinen poissaolo ei poista sinua ajatuksistamme ja rukouksistamme. Rakastamme ja ikävöimme sinua joka ikinen päivä ❤️


Toivon hartaasti sydämeni pohjasta, että vielä näemme ja kohtaamemme toisemme hymyillen <3

-----

A year ago at this same exact day we lost one amazing human being, our beloved grandmother. Eventhou every day has been another day of missing her, I'm more than sure that she is in better place without any kind of worries. 
May we be the ones who meet each other one day in much better place than we can ever imagine ❤️



-Khadra

Kommentit

  1. Tervetuloa blogimaailmaan Khadra! Sulla on aina niin mielenkiintosia Facebook-päivityksiä, ja on ihanaa että oot nyt täällä kirjottamassa enemmän :) Musta ois kiva kuulla kaikkea sun kulttuuriin liittyvää, vaikka sitä luulee aina tietävänsä suht paljon niin huomaa välillä ettei tiedä mitään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Roosa! :) vooi ihana, kiitoksia! Tuollaisista kommenteista saa vain lisää virtaa kirjoittamiseen :)

      Täytyypä paneutua tuohon puoleen kunnolla siis! Täytyypä ruveta pohtimaan jonkilaista osioina kirjoittamista tuosta aiheesta :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pelkoa numeroista - väestö ei vaihdu, suomalaisuus laajenee

Kirjoitin vuonna 2019 tekstin, kun monessa paikassa alettiin puhua "väestön vaihtumisesta". Taustalla oli tuolloin HS:n otsikko vieraskielisten määrän kasvusta Espoon Suvelassa ja erään kansanedustajan (nykyisen puhemiehemme) huoli "mamuenemmistöisistä lähiöistä". Jo silloin minusta tuntui, että tilastoja luettiin tavalla, joka jätti olennaisia määritelmiä avaamatta ja loi mielikuvan, joka ei vastannut koko todellisuutta. Nyt, noin 7 vuotta myöhemmin, sama keskustelu on palannut. Viimeisimpänä silmiini pisti julkaisu, johon perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen kirjoitti, että "suomalaisten osuus Vantaalla on romahtanut" ja että "muutostahti kiihtyy, koska syntyvyys on suurempaa maahanmuuttajien, erityisesti muslimitaustaisten keskuudessa." Ihan ensimmäiseksi haluan myöntää hämmentyneeni erityisesti "muslimitaustaiset"-kohdasta. Kiinnostaisi täysin vilpittömästi tietää, mihin tilastointiin tämä väite eritoten perustuu. Suomessa ei tie...

MUSLIMINAISTEN OIKEUDET

Naisten oikeuksista puhutaan paljon. Pidetään meteliä siitä, kuinka jokaisen naisen tulisi olla vapaa valitsemaan, mitä pukea päälleen ja kuinka elää elämäänsä. Tämä keskustelu on toki tärkeää, mutta samalla herää kysymys: miksi tämän vapauden logiikka löystyy, kun puhe kääntyy musliminaisiin? Miksi musliminaisen kohdalla oletusarvo on aina se, että hän on alistettu, ja miksi valtamedia ja valtaväestö tuntevat tarvetta ”pelastaa” jokainen huivin tai pitkähihaisen vaatteen taakse kätkeytyvä nainen? Hämmentävää, eikö? Tuntuu siltä, että musliminaisten oikeuksista ja velvollisuuksista saavat puhua kaikki muut paitsi musliminaiset itse. Ennen kaikkea miehet (ja feminismin taakse piiloutuvat pelastajanaiset), jotka kuvittelevat olevansa naisten vapauttajia. Missähän me musliminaiset olisimme ilman heitä? (Toivottavasti sarkasmi välittyy tästä rivien välistä.) On turhauttavaa, kuinka muualla maailmassa naisia sorretaan ja huivittomia naisia rangaistaan ankarasti – usein Koraanin ja sunnan va...

Kulttuuri-identiteetti ja hämmennyksen hetket

Hiljattain eräs koulutehtävä sai minut pohtimaan syvällisesti omaa kulttuuri-identiteettiäni. Kyseessä on ryhmätyö, jossa pitää pohtia aiempia kulttuurien välisiä kokemuksia ja jakaa niitä ryhmän kanssa. Aluksi tehtävä tuntui melko suoraviivaiselta, mutta mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä enemmän se herätti hämmennystä ja kysymyksiä minussa itsessäni. Täytän tänä vuonna 30, ja voisi kuvitella, että tässä iässä identiteettikriisit olisivat jo taakse jäänyttä elämää. Mutta ei – tämä tehtävä muistutti minua siitä, että kulttuuri-identiteetti ei ole jotain staattista, vaan se voi elää, muovautua ja joskus myös hämmentää vielä aikuisiälläkin. Koska minulla on monikulttuurinen tausta ja työskentelen terveydenhuollossa, olen kohdannut elämäni varrella monia tilanteita, joissa kulttuurierot ovat nousseet esiin – tai ainakin ne on sellaisiksi määritelty. Mutta pohdin, ovatko nämä kokemukset oikeasti kulttuurierojen aiheuttamia vai onko kyse jostain muusta? Kun minulta kysytään, kuka olen, vast...