22 vuoden aikana ehtii oppimaan aika paljon. Sen elämä on minulle osoittanut. Niin hyvässä kuin pahassakin. Voin tähän väliin todeta, että elämänkoulu on tosiaankin olemassa. Elämä antaa, mutta se myös ottaa. Kuitenkin kaikki opetukset ovat aina olleet toinen toistaan suurempia.
Tasan vuosi taaksepäin, elokuun samaisena päivänä, sain elämäni lyhyimmän ja samaan aikaan hirvittävimmän puhelun. Puhelun, joka jätti suuren aukon perheemme jokaisen jäsenen sydämeen. Perheemme suurin yhdistävä tekijä, isoäitini, oli poissa keskuudestamme.
Yhteystiedoistani löytyy edelleen numero. Muutaman kerran olen meinannut tämän vuoden aikana soittaa hänelle, tajuten kuitenkin samalla, ettei luultavasti kukaan lukuisista soittoyrityksistäni huolimatta tule vastaamaan. Ikävä on suuri, mutta muistot ovat sitäkin suuremmat.
Jos voisin isoäidille muutaman sanan sanoa sanoisin hänelle hänen opettaneen paljon. Hän opetti, että elämä saattaa koetella sanan kirjaimellisessa merkityksessä, mutta jokaisessa päivässä on jotakin, mistä olla kiitollinen. Kaikki ne muistot lapsuudenkesistä ja yhteisistä hetkistä, mikään ei ole unohtunut. Hän on aina ollut ja tulee myös jatkossa olemaan yksi suurimmista roolimalleistani. Tiedän, etten ole ainut näissä ajatuksissani. Vaikka ikävöimme ja jokainen päivä ilman häntä on ollut totuttelemista täynnä, on hän aina läsnä rukouksisamme.
Fyysinen poissaolo ei poista sinua ajatuksistamme ja rukouksistamme. Rakastamme ja ikävöimme sinua joka ikinen päivä ❤️
Toivon hartaasti sydämeni pohjasta, että vielä näemme ja kohtaamemme toisemme hymyillen <3
-----
A year ago at this same exact day we lost one amazing human being, our beloved grandmother. Eventhou every day has been another day of missing her, I'm more than sure that she is in better place without any kind of worries.
May we be the ones who meet each other one day in much better place than we can ever imagine ❤️
-Khadra
Tasan vuosi taaksepäin, elokuun samaisena päivänä, sain elämäni lyhyimmän ja samaan aikaan hirvittävimmän puhelun. Puhelun, joka jätti suuren aukon perheemme jokaisen jäsenen sydämeen. Perheemme suurin yhdistävä tekijä, isoäitini, oli poissa keskuudestamme.
Yhteystiedoistani löytyy edelleen numero. Muutaman kerran olen meinannut tämän vuoden aikana soittaa hänelle, tajuten kuitenkin samalla, ettei luultavasti kukaan lukuisista soittoyrityksistäni huolimatta tule vastaamaan. Ikävä on suuri, mutta muistot ovat sitäkin suuremmat.
Jos voisin isoäidille muutaman sanan sanoa sanoisin hänelle hänen opettaneen paljon. Hän opetti, että elämä saattaa koetella sanan kirjaimellisessa merkityksessä, mutta jokaisessa päivässä on jotakin, mistä olla kiitollinen. Kaikki ne muistot lapsuudenkesistä ja yhteisistä hetkistä, mikään ei ole unohtunut. Hän on aina ollut ja tulee myös jatkossa olemaan yksi suurimmista roolimalleistani. Tiedän, etten ole ainut näissä ajatuksissani. Vaikka ikävöimme ja jokainen päivä ilman häntä on ollut totuttelemista täynnä, on hän aina läsnä rukouksisamme.
Fyysinen poissaolo ei poista sinua ajatuksistamme ja rukouksistamme. Rakastamme ja ikävöimme sinua joka ikinen päivä ❤️
Toivon hartaasti sydämeni pohjasta, että vielä näemme ja kohtaamemme toisemme hymyillen <3
-----
A year ago at this same exact day we lost one amazing human being, our beloved grandmother. Eventhou every day has been another day of missing her, I'm more than sure that she is in better place without any kind of worries.
May we be the ones who meet each other one day in much better place than we can ever imagine ❤️
-Khadra
Tervetuloa blogimaailmaan Khadra! Sulla on aina niin mielenkiintosia Facebook-päivityksiä, ja on ihanaa että oot nyt täällä kirjottamassa enemmän :) Musta ois kiva kuulla kaikkea sun kulttuuriin liittyvää, vaikka sitä luulee aina tietävänsä suht paljon niin huomaa välillä ettei tiedä mitään..
VastaaPoistaKiitoksia Roosa! :) vooi ihana, kiitoksia! Tuollaisista kommenteista saa vain lisää virtaa kirjoittamiseen :)
PoistaTäytyypä paneutua tuohon puoleen kunnolla siis! Täytyypä ruveta pohtimaan jonkilaista osioina kirjoittamista tuosta aiheesta :)