Kahden viikon päästä on aika aloittaa uusi vuosi. Uusi vuosi, uudet kujeet. Ennen tätä on hyvä palata hetkeksi tähän vuoteen.
Jo muutaman vuoden minulla on kuitenkin ollut perinteenä istahtaa hetkeksi ennen vuoden loppua alas pohdiskelemaan kulunutta vuotta ja sen mukanaan tuomia asioita. Pohdiskella aikajanaa tammikuusta joulukuuhun ja, mitä olen tällä aikavälillä saavuttanut. Pohdiskella onnistumisen ja epäonnistumisen hetkiä ja niistä opittuja opetuksia. Pohdiskella kaikkia niitä tavoitteita, joita asetin itselleni edellisenä vuotena ja, miten niihin pääseminen on onnistunut. Pohdiskella niitä kiitollisuuden hetkiä.
2017 on ollut aikamoinen vuosi, vaikka itse tämän sanonkin. Jos minulta olisi tammikuussa kysytty, missä näet itsesi nyt joulukuussa, olisi vastaukseni luultavasti ollut täysin erilainen. 2017 vuoden voisin kiteyttää yhteen sanaan: vuoristorata. Sitä se on nimittäin ollut niin hyvässä kuin pahassakin. Yksi vuosi, jonka sisälle on ehtinyt mahtua kaikkea.
Tämän vuoden aikana olen oppinut monta asiaa. Opin, että koskaan ei pidä luovuttaa ja ahkeruus palkitaan. Kaikki tapahtuu aikanaan ja hyvää kannattaa odottaa. Kuitenkin myös odottamattoman odottaminen on oleellista, sillä opin kantapään kautta, että elämä ei välttämättä mene niin kuin itse luulee sen menevän. Kaikki ihmiset eivät todella olekaan hyvyytesi arvoisia ja omaa arvoaan ei pidä missään nimessä määritellä jonkun toisen kautta. Oma itsensä oleminen, se vasta hyvää tuokin. Itseensä uskominen, se vasta pitkälle viekin.
Olen oppinut arvostamaan pieniä asioita. Auringonlasku rauhaisella laiturilla, tähtien kirkkaus taivaalla pimeinä iltoina. Ne ovat erittäin kauniita, kun kaikessa hiljaisuudessa ja ajatuksella niitä ihailee. Luonto. Oletteko huomanneet, kuinka vihreiltä puut näyttävät kesäiltoina? Tai kuinka kauniisti linnut laulelevat? Olen oppinut lintujen ennen pelkkänä huuteluna pitämääni lauleskeluakin ihailemaan.
Perhe. Olen ymmärtänyt, että ilman heitä en olisi mitään. Minulle perhe ja suku ovat yksi ja sama asia. Heidän avulla on tämän vuoden loppupuolisko selvitty. Terapeutti, ystävä, lohdutus ja halinallet. Ne kaikki ja paljon muuta minulta löytyvät lähipiiristäni. Perheeni on ollut tukeni ja turvani. He ovat olleet kaikkeni. Ystävät, rakkaat luottonaiset ja -miehet. Heitäkin on löytynyt enemmän lähempää kuin koskaan olen voinut osata kuvitellakaan.
Vaikeudet ne vasta kasvattavatkin ihmisen. Olen oppinut arvostamaan itseäni juuri sellaisena kuin olen ja sitä kautta näen elämäni nyt tällä hetkellä erilaisena kuin koskaan aiemmin. Uskon, että paras on vielä tapahtuakseen. Ensi vuodelle ehkä suurin tavoitteeni on oppia nauttimaan ja arvostamaan niitä elämän ns. pieniä iloja enemmän kuin koskaan. Olen nimittäin huomannut, että nuo asiat ovat niitä, jotka hieman vaikeimpina hetkinä, tekevät elämästä paljon valoisamman.
Mitä kaikkea sinä olet oppinut tänä vuonna? Entä oletko ehtinyt miettiä itsellesi ensi vuoden tavoitteita ja suuntia?
<3 Khadra
Jo muutaman vuoden minulla on kuitenkin ollut perinteenä istahtaa hetkeksi ennen vuoden loppua alas pohdiskelemaan kulunutta vuotta ja sen mukanaan tuomia asioita. Pohdiskella aikajanaa tammikuusta joulukuuhun ja, mitä olen tällä aikavälillä saavuttanut. Pohdiskella onnistumisen ja epäonnistumisen hetkiä ja niistä opittuja opetuksia. Pohdiskella kaikkia niitä tavoitteita, joita asetin itselleni edellisenä vuotena ja, miten niihin pääseminen on onnistunut. Pohdiskella niitä kiitollisuuden hetkiä.
2017 on ollut aikamoinen vuosi, vaikka itse tämän sanonkin. Jos minulta olisi tammikuussa kysytty, missä näet itsesi nyt joulukuussa, olisi vastaukseni luultavasti ollut täysin erilainen. 2017 vuoden voisin kiteyttää yhteen sanaan: vuoristorata. Sitä se on nimittäin ollut niin hyvässä kuin pahassakin. Yksi vuosi, jonka sisälle on ehtinyt mahtua kaikkea.Tämän vuoden aikana olen oppinut monta asiaa. Opin, että koskaan ei pidä luovuttaa ja ahkeruus palkitaan. Kaikki tapahtuu aikanaan ja hyvää kannattaa odottaa. Kuitenkin myös odottamattoman odottaminen on oleellista, sillä opin kantapään kautta, että elämä ei välttämättä mene niin kuin itse luulee sen menevän. Kaikki ihmiset eivät todella olekaan hyvyytesi arvoisia ja omaa arvoaan ei pidä missään nimessä määritellä jonkun toisen kautta. Oma itsensä oleminen, se vasta hyvää tuokin. Itseensä uskominen, se vasta pitkälle viekin.
Olen oppinut arvostamaan pieniä asioita. Auringonlasku rauhaisella laiturilla, tähtien kirkkaus taivaalla pimeinä iltoina. Ne ovat erittäin kauniita, kun kaikessa hiljaisuudessa ja ajatuksella niitä ihailee. Luonto. Oletteko huomanneet, kuinka vihreiltä puut näyttävät kesäiltoina? Tai kuinka kauniisti linnut laulelevat? Olen oppinut lintujen ennen pelkkänä huuteluna pitämääni lauleskeluakin ihailemaan.
Perhe. Olen ymmärtänyt, että ilman heitä en olisi mitään. Minulle perhe ja suku ovat yksi ja sama asia. Heidän avulla on tämän vuoden loppupuolisko selvitty. Terapeutti, ystävä, lohdutus ja halinallet. Ne kaikki ja paljon muuta minulta löytyvät lähipiiristäni. Perheeni on ollut tukeni ja turvani. He ovat olleet kaikkeni. Ystävät, rakkaat luottonaiset ja -miehet. Heitäkin on löytynyt enemmän lähempää kuin koskaan olen voinut osata kuvitellakaan.
Vaikeudet ne vasta kasvattavatkin ihmisen. Olen oppinut arvostamaan itseäni juuri sellaisena kuin olen ja sitä kautta näen elämäni nyt tällä hetkellä erilaisena kuin koskaan aiemmin. Uskon, että paras on vielä tapahtuakseen. Ensi vuodelle ehkä suurin tavoitteeni on oppia nauttimaan ja arvostamaan niitä elämän ns. pieniä iloja enemmän kuin koskaan. Olen nimittäin huomannut, että nuo asiat ovat niitä, jotka hieman vaikeimpina hetkinä, tekevät elämästä paljon valoisamman.
Mitä kaikkea sinä olet oppinut tänä vuonna? Entä oletko ehtinyt miettiä itsellesi ensi vuoden tavoitteita ja suuntia?
<3 Khadra
Kommentit
Lähetä kommentti