Siirry pääsisältöön

2018

On jälleen lempiaikani vuodesta. Aika, jolloin pysähdyn hetkeksi miettimään tämän kuluneen vuoden saavutuksia. Viime vuonna kirjoitinkin, kuinka harrastan vuosittain perinteen omaisesti juuri ennen vuodenvaihdetta alas istumista ja pohdin kuluneen vuoden mukanaan tuomia aisoita. Viime vuoden kirjoituksen pääset lukemaan tästä.

 2018 on ollut vuotena hyvin antoisa ja erittäin tärkeä myöskin oman itseni kannalta. Kulunut vuosi on ollut vuosi, jonka aikana olen oppinut ajattelemaan itseäni ensisijaisesti. Olen oppinut tekemään päätöksiä oman itseni kannalta. Ei, en tarkoita, ettenkö tätä jo aiemmin olisi osannut tehdä. Tänä vuonna tätä tuli vain entistä enemmän opittua ja tehtyä. Olen aina ollut muita ensin ajatteleva. En ole tässä asiassa tänäkään vuonna mielestäni muuttunut. Olen kuitenkin oppinut yhdistämään siihen itsensä ajattelemisen vielä enemmän ja paremmin.

Vuoden aikana olen oppinut itsestäni enemmän. Omat rajat ja kykyni koen tiedostavani tällä hetkellä aiempiin vuosiin verrattuna jopa paremmin. Olen vihdoin tajunnut, että auttamalla ja ajattelemalla itseäni voin auttaa ja ajatella muita entistä paremmin.

Tämän vuoden aikana olen kasvanut niin vuosissa kuin myös henkisestikin. Vuosi, jonka aikana olen oppinut olemaan itsenäisempi kuin aikoihin samalla turvautuen rakkaan perheeni tukeen. Vuosi, jonka aikana olen saavuttanut myös sen kuuluisan mielenrauhan. Mielenrauhan, joka on antanut minulle syytä ajatella elämän tuomia uusia tuulia avoimesti. Mielenrauhan, joka on auttanut kääntämään pettymykset erittäin mahtaviksi opetuksiksi. Mielenrauhan, joka on auttanut minua ymmärtämään taakse jättämisen jalon taidon.

Minulla on tapana myös suunnitella hirveästi kaikkea ja järjestää elämäni jo ennen kuin mitään on edes tapahtunut. Kannan toki edelleen kalenteriani, joka on jo täytetty menoista aina kesäkuuhun asti. Olen kuitenkin oppinut löysäämään ja tajuamaan, että kaikki suunnitelmat eivät kuitenkaan ole loppujen lopuksi omissa käsissäni. 

Vuoden aikana on myös ajan riittämättömyys tullut entistä enemmän huomatuksi. On kamppailtu viimeisten palautuspäivien kanssa entistä enemmän, mutta sitäkin enemmän on onneksi sitten myös koulunpenkillä tullut saavutettua. Tämän vuoden aikana on oma tuleva ammattikin hahmottunut vielä selvemmin harjoitteluiden ja syventävien opintojen myötä. Kentällä on tultu oltua monesti kuluneen vuoden aikana ja hoitoalan konkareilta on saanut imettyä sitä tietoa ja taitoa paljolti. On tullut nähtyä niin syvää surua, mutta myös hyvin suurta onnea. On tullut kohdattua myös erittäin kiitollisia ihmisiä, jotka ovat osanneet sanoittaa kiitollisuuttaan niin sanoin kuin elein. Toki on myös ollut huonoja hetkiä, mutta nämä kaikki ihanat hetket peittoavat ne mennen tullen. Näistä kaikista tilanteista ja hetkistä oppineena ja aivan mahtavia ihmisiä kohdanneena olen joka hetki kiitollinen siitä, että saan opiskella terveydenhoitajaksi.

Tämä vuosi on tuonut tullessaan myös uusiin ihmisiin tutustumista ja omiin rakkaisiin läheisiin entistä tiiviimmän verkon rakentamista. Minua on tosiaan siunattu erittäin mahtavilla ihmisillä ympärilläni, tunnistatte itsenne! Tästä vuodesta on hyvä jatkaa ensi vuoteen ja sen tuomiin uusiin tuuliin.

Mitkä ovat ensi vuoden tavoitteeni? Vuodelta 2019 odotan lisää itsensä kehittämistä sekä kenties koulu-urakan jopa loppuun saamista. Nämä ovat kuitenkin tavoitteita, joista en itselleni stressiä aseta. Aion katsoa tulevaa vuotta hyvin avoimesti ja oppia jokaisesta hetkestä jotain. Toivon, että myös siellä ruudun toisella puolella käy teille näin.

Mitä kaikkea sinä olet tänä vuonna oppiinut? Entä tavoitteet ensi vuodelle? Joko olet sellaiset ehtinyt miettiä?

- Khadra 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pelkoa numeroista - väestö ei vaihdu, suomalaisuus laajenee

Kirjoitin vuonna 2019 tekstin, kun monessa paikassa alettiin puhua "väestön vaihtumisesta". Taustalla oli tuolloin HS:n otsikko vieraskielisten määrän kasvusta Espoon Suvelassa ja erään kansanedustajan (nykyisen puhemiehemme) huoli "mamuenemmistöisistä lähiöistä". Jo silloin minusta tuntui, että tilastoja luettiin tavalla, joka jätti olennaisia määritelmiä avaamatta ja loi mielikuvan, joka ei vastannut koko todellisuutta. Nyt, noin 7 vuotta myöhemmin, sama keskustelu on palannut. Viimeisimpänä silmiini pisti julkaisu, johon perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen kirjoitti, että "suomalaisten osuus Vantaalla on romahtanut" ja että "muutostahti kiihtyy, koska syntyvyys on suurempaa maahanmuuttajien, erityisesti muslimitaustaisten keskuudessa." Ihan ensimmäiseksi haluan myöntää hämmentyneeni erityisesti "muslimitaustaiset"-kohdasta. Kiinnostaisi täysin vilpittömästi tietää, mihin tilastointiin tämä väite eritoten perustuu. Suomessa ei tie...

MUSLIMINAISTEN OIKEUDET

Naisten oikeuksista puhutaan paljon. Pidetään meteliä siitä, kuinka jokaisen naisen tulisi olla vapaa valitsemaan, mitä pukea päälleen ja kuinka elää elämäänsä. Tämä keskustelu on toki tärkeää, mutta samalla herää kysymys: miksi tämän vapauden logiikka löystyy, kun puhe kääntyy musliminaisiin? Miksi musliminaisen kohdalla oletusarvo on aina se, että hän on alistettu, ja miksi valtamedia ja valtaväestö tuntevat tarvetta ”pelastaa” jokainen huivin tai pitkähihaisen vaatteen taakse kätkeytyvä nainen? Hämmentävää, eikö? Tuntuu siltä, että musliminaisten oikeuksista ja velvollisuuksista saavat puhua kaikki muut paitsi musliminaiset itse. Ennen kaikkea miehet (ja feminismin taakse piiloutuvat pelastajanaiset), jotka kuvittelevat olevansa naisten vapauttajia. Missähän me musliminaiset olisimme ilman heitä? (Toivottavasti sarkasmi välittyy tästä rivien välistä.) On turhauttavaa, kuinka muualla maailmassa naisia sorretaan ja huivittomia naisia rangaistaan ankarasti – usein Koraanin ja sunnan va...

Kulttuuri-identiteetti ja hämmennyksen hetket

Hiljattain eräs koulutehtävä sai minut pohtimaan syvällisesti omaa kulttuuri-identiteettiäni. Kyseessä on ryhmätyö, jossa pitää pohtia aiempia kulttuurien välisiä kokemuksia ja jakaa niitä ryhmän kanssa. Aluksi tehtävä tuntui melko suoraviivaiselta, mutta mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä enemmän se herätti hämmennystä ja kysymyksiä minussa itsessäni. Täytän tänä vuonna 30, ja voisi kuvitella, että tässä iässä identiteettikriisit olisivat jo taakse jäänyttä elämää. Mutta ei – tämä tehtävä muistutti minua siitä, että kulttuuri-identiteetti ei ole jotain staattista, vaan se voi elää, muovautua ja joskus myös hämmentää vielä aikuisiälläkin. Koska minulla on monikulttuurinen tausta ja työskentelen terveydenhuollossa, olen kohdannut elämäni varrella monia tilanteita, joissa kulttuurierot ovat nousseet esiin – tai ainakin ne on sellaisiksi määritelty. Mutta pohdin, ovatko nämä kokemukset oikeasti kulttuurierojen aiheuttamia vai onko kyse jostain muusta? Kun minulta kysytään, kuka olen, vast...