Siirry pääsisältöön

ANTEEKSIANTO

On helppo sanoa anteeksi, mutta tuleeko se kuinka usein ihan täysin sydämestä? Helppo sana, vaikea tarkoittaa sitä 100%:sesti.


Olen aikaisemmissa kirjoituksissani saattanut jossain vaiheessa mainita elämän opettavan. Elämä opettaa suojamuurin rakentamisen itsensä suojelemiseen. On helppo olla sosiaalinen ja avoin, mutta vain ja ainoastaan päivittäisistä jutuista. Muureissa on puolensa ja puolensa. Kukaan ei tule helposti muurin läpi, mutta taas toisaalta, kun joku onnistuu murtamaan sen muurin, on täysin haavoittuvainen sen toisen edessä. Miten suojella itseään tämän jälkeen? Onko pakko edes suojella itseään, jos ihminen on ollut jo suojamuurin laskemisen arvoinen?

Entäs, mitäs sen jälkeen, kun täysin haavoittuvaisessa asemassa ollessaan ja sitä vähiten odottaessaan, toivookin siitä suojamuurista olleen edes hitusen jäljellä?

Pienestä asti olen ollut niitä ihmisiä, jotka eivät tykkää mennä nukkumaan kantaessaan toiselle kaunaa. Ennen nukkumaanmenoa on ollut eräänä rituaalina käydä kaikki päivän tapahtumat läpi, toivoa etten ole itse tehnyt kenellekään pahaa ja antaa itse mielessäni kaikille samalla tavalla anteeksi. Vaikka ei olisi ollut edes anteeksiannettavaa, menin aina rauhallisin ja puhtain mielin nukkumaan. Uni tuli nopeasti ja seuraavaan päivään heräsi aina hyvillä mielin.

Nykyään huomaan itsessäni tapahtuneen muutosta. Anteeksianto ei ole täysin helppoa. Vaikeinta siitä tekee luultavasti se, että toiset eivät välttämättä näe tehneensä väärin. Huomaan kantavani aina vähän väliä kaunaa pienistäkin asioista. Tämä ei välttämättä vaikuta päivittäiseen elämääni, mutta ajatusmaailmaani se on vaikuttanut. Ajatuksia kirjoittamiseen on paljon & ideoita on muistiinpanot melkein täynnä. Ajatukset eivät kuitenkaan täysin kulje.

Haluan antaa anteeksi monelle, mutta en vain yksinkertaisesti pysty. En ainakaan vielä. Tekeekö tämä minusta pahan ihmisen, olen monesti miettinyt. Toivottavasti ei. Kliseinen sanonta "aika parantaa haavat" on tässä tullut monesti esille. Ehkä se on totta. Uskon siihen ainakin ja annan itselleni aikaa.

-Khadra

Kommentit

  1. Sari29. lokakuuta 2017 klo 17.03

    Ei tee. Se tekee sinusta vain ihmisen. Sellaisia me olemme. Joskus ei pysty antamaan ikinä anteeksi, mutta voi hyväksyä tilanteen ja asettaa sen taka-alalle, sellaiseen lokeroon mssä sen on hyvä olla.. On totta, että aika parantaa haavat, joskus se aika voi olla monta monta vuotta. Kannattaa kuitenkin aktiivisesti pyrkiä pois katkeruudesta ja pahasta mielestä, sillä eniten se satuttaa sinua itseäsi ja hankaloittaa elämääsi. Kun on aika antaa anteeksi, sen tietää ja tuntee. Silloin on hyvä päästää irti. Olet upea nuori nainen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Khadra Sugulle29. lokakuuta 2017 klo 19.30

      Sari <3 Arvostan suuresti näitä sanojasi. Näitä tarvittiin ja näillä mennään sitten kohti tulevaa! Vaikka ajoittain tuntuisikin erittäin hankalalta, tiedänpä mihin palata ja, mitä tehdä seuraavaksi. Eiköhän se oikea aika ilmoita itsestään. Kiitoksia!

      Poista
  2. Bisharo29. lokakuuta 2017 klo 19.38

    Yhdyn Sarin kommenttiin! Ota päivä kerrallaan ja pidä itsesi aktiivisena. Rakastan sinua ja olen täällä sua varten. Äidin oma kullanmuru♡

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pelkoa numeroista - väestö ei vaihdu, suomalaisuus laajenee

Kirjoitin vuonna 2019 tekstin, kun monessa paikassa alettiin puhua "väestön vaihtumisesta". Taustalla oli tuolloin HS:n otsikko vieraskielisten määrän kasvusta Espoon Suvelassa ja erään kansanedustajan (nykyisen puhemiehemme) huoli "mamuenemmistöisistä lähiöistä". Jo silloin minusta tuntui, että tilastoja luettiin tavalla, joka jätti olennaisia määritelmiä avaamatta ja loi mielikuvan, joka ei vastannut koko todellisuutta. Nyt, noin 7 vuotta myöhemmin, sama keskustelu on palannut. Viimeisimpänä silmiini pisti julkaisu, johon perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen kirjoitti, että "suomalaisten osuus Vantaalla on romahtanut" ja että "muutostahti kiihtyy, koska syntyvyys on suurempaa maahanmuuttajien, erityisesti muslimitaustaisten keskuudessa." Ihan ensimmäiseksi haluan myöntää hämmentyneeni erityisesti "muslimitaustaiset"-kohdasta. Kiinnostaisi täysin vilpittömästi tietää, mihin tilastointiin tämä väite eritoten perustuu. Suomessa ei tie...
Lähetä kommentti
Lue lisää

MUSLIMINAISTEN OIKEUDET

Naisten oikeuksista puhutaan paljon. Pidetään meteliä siitä, kuinka jokaisen naisen tulisi olla vapaa valitsemaan, mitä pukea päälleen ja kuinka elää elämäänsä. Tämä keskustelu on toki tärkeää, mutta samalla herää kysymys: miksi tämän vapauden logiikka löystyy, kun puhe kääntyy musliminaisiin? Miksi musliminaisen kohdalla oletusarvo on aina se, että hän on alistettu, ja miksi valtamedia ja valtaväestö tuntevat tarvetta ”pelastaa” jokainen huivin tai pitkähihaisen vaatteen taakse kätkeytyvä nainen? Hämmentävää, eikö? Tuntuu siltä, että musliminaisten oikeuksista ja velvollisuuksista saavat puhua kaikki muut paitsi musliminaiset itse. Ennen kaikkea miehet (ja feminismin taakse piiloutuvat pelastajanaiset), jotka kuvittelevat olevansa naisten vapauttajia. Missähän me musliminaiset olisimme ilman heitä? (Toivottavasti sarkasmi välittyy tästä rivien välistä.) On turhauttavaa, kuinka muualla maailmassa naisia sorretaan ja huivittomia naisia rangaistaan ankarasti – usein Koraanin ja sunnan va...
10 kommenttia
Lue lisää

Kulttuuri-identiteetti ja hämmennyksen hetket

Hiljattain eräs koulutehtävä sai minut pohtimaan syvällisesti omaa kulttuuri-identiteettiäni. Kyseessä on ryhmätyö, jossa pitää pohtia aiempia kulttuurien välisiä kokemuksia ja jakaa niitä ryhmän kanssa. Aluksi tehtävä tuntui melko suoraviivaiselta, mutta mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä enemmän se herätti hämmennystä ja kysymyksiä minussa itsessäni. Täytän tänä vuonna 30, ja voisi kuvitella, että tässä iässä identiteettikriisit olisivat jo taakse jäänyttä elämää. Mutta ei – tämä tehtävä muistutti minua siitä, että kulttuuri-identiteetti ei ole jotain staattista, vaan se voi elää, muovautua ja joskus myös hämmentää vielä aikuisiälläkin. Koska minulla on monikulttuurinen tausta ja työskentelen terveydenhuollossa, olen kohdannut elämäni varrella monia tilanteita, joissa kulttuurierot ovat nousseet esiin – tai ainakin ne on sellaisiksi määritelty. Mutta pohdin, ovatko nämä kokemukset oikeasti kulttuurierojen aiheuttamia vai onko kyse jostain muusta? Kun minulta kysytään, kuka olen, vast...
Lähetä kommentti
Lue lisää