On helppo sanoa anteeksi, mutta tuleeko se kuinka usein ihan täysin sydämestä? Helppo sana, vaikea tarkoittaa sitä 100%:sesti.
Olen aikaisemmissa kirjoituksissani saattanut jossain vaiheessa mainita elämän opettavan. Elämä opettaa suojamuurin rakentamisen itsensä suojelemiseen. On helppo olla sosiaalinen ja avoin, mutta vain ja ainoastaan päivittäisistä jutuista. Muureissa on puolensa ja puolensa. Kukaan ei tule helposti muurin läpi, mutta taas toisaalta, kun joku onnistuu murtamaan sen muurin, on täysin haavoittuvainen sen toisen edessä. Miten suojella itseään tämän jälkeen? Onko pakko edes suojella itseään, jos ihminen on ollut jo suojamuurin laskemisen arvoinen?
Pienestä asti olen ollut niitä ihmisiä, jotka eivät tykkää mennä nukkumaan kantaessaan toiselle kaunaa. Ennen nukkumaanmenoa on ollut eräänä rituaalina käydä kaikki päivän tapahtumat läpi, toivoa etten ole itse tehnyt kenellekään pahaa ja antaa itse mielessäni kaikille samalla tavalla anteeksi. Vaikka ei olisi ollut edes anteeksiannettavaa, menin aina rauhallisin ja puhtain mielin nukkumaan. Uni tuli nopeasti ja seuraavaan päivään heräsi aina hyvillä mielin.
Nykyään huomaan itsessäni tapahtuneen muutosta. Anteeksianto ei ole täysin helppoa. Vaikeinta siitä tekee luultavasti se, että toiset eivät välttämättä näe tehneensä väärin. Huomaan kantavani aina vähän väliä kaunaa pienistäkin asioista. Tämä ei välttämättä vaikuta päivittäiseen elämääni, mutta ajatusmaailmaani se on vaikuttanut. Ajatuksia kirjoittamiseen on paljon & ideoita on muistiinpanot melkein täynnä. Ajatukset eivät kuitenkaan täysin kulje.
Haluan antaa anteeksi monelle, mutta en vain yksinkertaisesti pysty. En ainakaan vielä. Tekeekö tämä minusta pahan ihmisen, olen monesti miettinyt. Toivottavasti ei. Kliseinen sanonta "aika parantaa haavat" on tässä tullut monesti esille. Ehkä se on totta. Uskon siihen ainakin ja annan itselleni aikaa.
-Khadra
Entäs, mitäs sen jälkeen, kun täysin haavoittuvaisessa asemassa ollessaan ja sitä vähiten odottaessaan, toivookin siitä suojamuurista olleen edes hitusen jäljellä?
Pienestä asti olen ollut niitä ihmisiä, jotka eivät tykkää mennä nukkumaan kantaessaan toiselle kaunaa. Ennen nukkumaanmenoa on ollut eräänä rituaalina käydä kaikki päivän tapahtumat läpi, toivoa etten ole itse tehnyt kenellekään pahaa ja antaa itse mielessäni kaikille samalla tavalla anteeksi. Vaikka ei olisi ollut edes anteeksiannettavaa, menin aina rauhallisin ja puhtain mielin nukkumaan. Uni tuli nopeasti ja seuraavaan päivään heräsi aina hyvillä mielin.
Nykyään huomaan itsessäni tapahtuneen muutosta. Anteeksianto ei ole täysin helppoa. Vaikeinta siitä tekee luultavasti se, että toiset eivät välttämättä näe tehneensä väärin. Huomaan kantavani aina vähän väliä kaunaa pienistäkin asioista. Tämä ei välttämättä vaikuta päivittäiseen elämääni, mutta ajatusmaailmaani se on vaikuttanut. Ajatuksia kirjoittamiseen on paljon & ideoita on muistiinpanot melkein täynnä. Ajatukset eivät kuitenkaan täysin kulje.
Haluan antaa anteeksi monelle, mutta en vain yksinkertaisesti pysty. En ainakaan vielä. Tekeekö tämä minusta pahan ihmisen, olen monesti miettinyt. Toivottavasti ei. Kliseinen sanonta "aika parantaa haavat" on tässä tullut monesti esille. Ehkä se on totta. Uskon siihen ainakin ja annan itselleni aikaa.
-Khadra
Ei tee. Se tekee sinusta vain ihmisen. Sellaisia me olemme. Joskus ei pysty antamaan ikinä anteeksi, mutta voi hyväksyä tilanteen ja asettaa sen taka-alalle, sellaiseen lokeroon mssä sen on hyvä olla.. On totta, että aika parantaa haavat, joskus se aika voi olla monta monta vuotta. Kannattaa kuitenkin aktiivisesti pyrkiä pois katkeruudesta ja pahasta mielestä, sillä eniten se satuttaa sinua itseäsi ja hankaloittaa elämääsi. Kun on aika antaa anteeksi, sen tietää ja tuntee. Silloin on hyvä päästää irti. Olet upea nuori nainen! <3
VastaaPoistaSari <3 Arvostan suuresti näitä sanojasi. Näitä tarvittiin ja näillä mennään sitten kohti tulevaa! Vaikka ajoittain tuntuisikin erittäin hankalalta, tiedänpä mihin palata ja, mitä tehdä seuraavaksi. Eiköhän se oikea aika ilmoita itsestään. Kiitoksia!
PoistaYhdyn Sarin kommenttiin! Ota päivä kerrallaan ja pidä itsesi aktiivisena. Rakastan sinua ja olen täällä sua varten. Äidin oma kullanmuru♡
VastaaPoista<3
Poista