Erilaisesti samanlainen

Tänään halusin normaalista aiheista kirjoittamisesta poiketen kirjoittaa jotain ihan muuta. Halusin nimittäin kirjoittaa kirjeen. Kirjeen 18 -vuotiaalle vastavalmistuneelle itselleni. Olkoon tämä samalla myös kirje teille kaikille, jotka kokevat voivansa samaistua jollain tapaa. "Tämän päivän onnellisuus. Älä koskaan jätä sitä pois. Positiivisuus ja kova asenne, niitä tulevat varmasti myös tarvitsemaan aina. Karu aikuisten maailma ei tule tarvitsemaan enää lainausmerkkejä siitä puhuttaessa, koska sitä se oikeasti on. Se myös satuttaa, mutta kuten olet varmasti jo kuullut sanotaanhan, että "se mikä ei tapa,   se vahvistaa". Tämä pitää myös hyvin paikkansa. Joku viisas aikoinaan sanoi, että myös pimeinä iltoina tähdet loistavat kirkkaina taivaalla.  Hymy. Onnellisuus pienistä asioista. Oma tiivis tukiverkosto. Ne ovat voimavaroja, jotka tulevat kantamaan pitkälle. Vaali näitä aina! Armollisuutta itseään kohtaan ei kannata unohtaa kuitenkaan. Elämä on vakavaa, mu...

Kodin voi jokainen määritellä haluamallaan tavalla. Se on sana, joka on syystä tai toisesta aiheuttanut minulle vähän väliä erittäin ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia. Sen sanotaan hyvin kliseisesti olevan siellä, missä sydänkin. Olen pohtinut itsekseni erittäin useasti, missä se minun sydämeni sitten onkaan? Ajattelin tässä availla pohdintojani teillekin. Suomi on aina ollut rakas synnyin- sekä kotimaani, jossa olen saanut kasvaa pienestä viattomasta tytöstä aikuiseksi naiseksi kaikessa rauhassa. Kaiken tämän ajan olen saanut tuota kaikkea tehdä ollessani samalla oma itseni ja vapaasti edustaen sitä, mitä olen. On ollut kuitenkin enemmän ja vähemmän niitä hetkiä, jolloin en ole syystä tai toisesta kokenut olevani oikeassa paikassa muiden silmissä. 22 vuotisen elämäni aikana olen naapurimaan matkoja mukaan laskematta tehnyt kaksi matkaa Euroopan ulkopuolelle. Toinen näistä matkoista oli matka juurilleni Somalimaahan, Somaliaan. Jos jokin kokemus on elämää mullist...

Tekisi mieli sanoa aina, kun kuulen ”sinähän puhut erittäin hyvin suomea.”. ”Missä olet oppinut puhumaan noin sujuvasti suomea?”. Tämä kielikysymys on ollut erittäin monta kertaa pinnalla arjessani. Jospa availen tätä hämmentävää kaksikielisyyttäni. Ensimmäinen oppimani kieli oli äidinkieleni somalian kieli. Vaikka kumpikin vanhemmistani puhui ja ymmärsi suomen kieltä todella hyvin, puhuttiin meillä kotona täysipäiväisesti somalian kieltä. Muistan vielä hyvinkin tarkasti, kuinka minulla oli käytössäni vihko, jonka avulla harjoittelin isäni kanssa somalian kielen aakkosia ja erilaisia sanoja. Olen aina rakastanut tarinoita ja koska toisten kertomat tarinat eivät riittäneet eikä niitä välttämättä aina saanut toisteltua, halusin oppia lukemaan itsekseni kirjoja. Näin opin jo 4 –vuotiaana lukemaan somaliaksi. Päiväkodin aloitin 5 –vuotiaana osaamatta yhtäkään lausetta suomeksi. Muistan, kuinka olin opetellut ulkoa vastaamaan oikein kahteen tutustumisen kannalta kriittisimpään kysymyks...

22 vuoden aikana ehtii oppimaan aika paljon. Sen elämä on minulle osoittanut. Niin hyvässä kuin pahassakin. Voin tähän väliin todeta, että elämänkoulu on tosiaankin olemassa. Elämä antaa, mutta se myös ottaa. Kuitenkin kaikki opetukset ovat aina olleet toinen toistaan suurempia. Tasan vuosi taaksepäin, elokuun samaisena päivänä, sain elämäni lyhyimmän ja samaan aikaan hirvittävimmän puhelun. Puhelun, joka jätti suuren aukon perheemme jokaisen jäsenen sydämeen. Perheemme suurin yhdistävä tekijä, isoäitini, oli poissa keskuudestamme. Yhteystiedoistani löytyy edelleen numero. Muutaman kerran olen meinannut tämän vuoden aikana soittaa hänelle, tajuten kuitenkin samalla, ettei luultavasti kukaan lukuisista soittoyrityksistäni huolimatta tule vastaamaan. Ikävä on suuri, mutta muistot ovat sitäkin suuremmat. Jos voisin isoäidille muutaman sanan sanoa sanoisin hänelle hänen opettaneen paljon. Hän opetti, että elämä saattaa koetella sanan kirjaimellisessa merkityksessä, mutta jokaises...

                                                                          Yksinkertaisesti kaikesta. Julkaise nappia painaessani en tiennyt, minkälaista palautetta odottaa. Kaikki saamani palautteet ovat olleet toinen toistaan mahtavampia. On hämmentävää ja samalla kuitenkin ihanaa huomata, kuinka moni näytön takana oleva ihminen onkaan kiinnostunut lukemaan ajatuksiani ja kirjoituksiani. Mitä blogin tulevaisuuteen ja postauksien julkaisemiseen tulee, ajattelin tällä hetkellä aloittaa säännöllisen kirjoittelun parin viikon sisällä. Koska kesäloma on lopuillaan ja arkeen paluu odottaa itse kutakin meistä, otan pienen hetken vapaata aikaa itselleni ja ajatuksilleni. Kirjoittelen kuitenkin postauksia valmiiksi tämän pienen lomani aikana ja aloitan säännöllisen julkaisemisen parin viikon sisällä. Va...

Erilaisesti samanlainen. Sellaiseksi itseni luonnehdin. Kultavuotena ( -95) syntynyt nuori aikuinen nainen, joka syntymä- sekä elinpaikansa mukaan on täysin suomalainen. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin miltä kuullostaa. Sekä veressäni että luonteessani virtaa itä-afrikkalaista verta. Juureni ovat siis Somaliasta, mistä vanhempani lähtivät maailmalle -90 -luvun alkupuolella sisällissodan järkyttäminä ja pakottamina. Olen muslimi ja uskontoni määritteelee päivittäistä elämäntapaani sekä pukeutumistani. Toisin sanoen edustan vähemmistöryhmää sekä etnisen taustani että uskomukseni perusteella. Ulkopuoliset saattavat minuun törmätessäni ensimmäisenä nähdäkin huivini ja ihonvärini, mutta olen kaikkea muuta kuin pelkästään nuo kaksi asiaa. Olen pitkään harkinnut kirjoittamista ja blogimaailmaan lähtemistä. Blogeja on kaikkialla ja nykymaailmassa jokainen kirjoittelee jotakin johonkin. Niitä seuranneena ja kirjoittamisesta aina kiinnostuneena, en ole koskaan kuitenkaan tör...