Erilaisesti samanlainen

Ei, ei edes vettä. Vaikka tätä kysymystä Ramadanista puhuttaessa vuosittain kysyttäisiin, on se vastaus vuosien kuluessa pysynyt aina samana. Aurinko, sen nousu ja lasku ovat isoja paaluja, joita tämän kuukauden aikana tiiviisti seurataan. Auringonnousu tietää ruokailun loppumista, auringonlasku taasen ruokailun aloittamista. Ramadan on kuitenkin paljoa muuta kuin ruokailua ja siitä paastoamista. Aloitetaanpa nyt kuitenkin alusta ja kerrataan, että mitä se Ramadan olikaan? Lyhkäisyydessään kyseinen kuukausi on islamilaisen kuukalenterin 9. kuukausi, jonka aikana kaikki terveelliset aikuiset ja murrosiän ohittaneet paastoavat päiväsaikaan ruoasta, juomasta ja kaikesta mielihyvää tuovasta maallisesta asiasta päivänvalon ajaksi. Kuukausi, jonka tarkoituksena on olla entistä parempi ihminen ja keskittyä itsensä kehittämiseen hengellisesti.  Miksi Ramadanin ajankohta vaihtuu vuosittain? Koska islamilainen kuukalenteri on aina vuosittain 10-11 päivää lyhyempi kuin ns. auri...

Yksinkertaiseen kysymykseen, yksinkertainen vastaus: koska rakastan kirjoittamista. Pienestä asti lukeminen ja kirjoittaminen ovat olleet minulle lähellä sydäntä. Opin kirjoittamaan jo reilusti monta vuotta ennen päiväkodin aloittamista. Lukemaan opin myös samoihin aikoihin. Hamstrasin somalinkielisiä kirjoja, luin ja tiedustelin aina. Hyvin utelias pieni lapsi. Sitä olin. Muistan, kuinka myöhemmin kirjasto oli kuin toinen kotini. Uppouduin kirjojen pariin. Luin ja luin ja luin. Lastenhyllyt oli hyvin nopeasti luettu loppuun, samaa vauhtia loppuivat nuorten osasto hyllyt. Aina joutui odottamaan uusien kirjojen ilmestymistä. Pahin rangaistus pienempänä oli tottelemattomuudelle kirjastokortin ottaminen. Ei edes tarvinnut kuin mainita kirjastokortti ja olin heti tekemässä, mitä alunperin saatettin monta kertaa toistella. Huomasin jo hyvin pienenä, että kirjoittamisella voi vaikuttaa jo aika paljon. Vaikuttivathan nämä kirjat minuun hyvin suuresti. Kaikki ne tarinat pienenä, joide...

En voi kertoa, kuinka monta kertaa olen tähän kysymykseen vastanut. En pelkästään nimelläni, kuten kysymyksestä voikin ensisijaisesti olettaa. Olen monesti miettinytkin vastauksen paitaan painattamista. Isolla mustavalkoisella tekstillä "SYNTYNYT SUOMESSA". Kaksi sanaa, jotka voisin vain näyttää kysymyksen kysyjälle. Nykyään tosin vastaus tulee niin rutiinilla, että enää en edes muista ajatella toisella tapaa. Osaan jo täydentää pienehkön kiusallisen hiljaisuuden aiheuttaman lauseen. Nuorempana ei tähän näin useasti ole tulllut törmätty. Aikuisiällä nyt enemmänkin. Joka toinen päivä. Ainakin vähintään. Elämä on. Sitä se nyt vain yksinkertaisesti on. Vastaa nyt samaiseen kysymykseen aina uuteen ihmiseen törmätessäsi. Voin luvata, että tulisi vastaan itse kullekin teistä jo alkuvaiheissa. Välillä olen tosin miettinyt ihan leikiksi heittämistä vastauksen suhteen. Ajatusleikki vastaamisesti ihan mitä sylki suuhun tuo, on hyvin houkuttelevaa. Vaihtelunhan sanotaan virkistä...

En viimeaikoina (lue: luultavasti yli vuoteen) ole katsonut iltauutisia tai avannut lehteä kännykästä kuin vasta aamulla. Syy tähän kaikkeen ovat yksinkertaisesti olleet negatiiviset uutiset. Jossakin tapahtuu vääryyttä, rupean miettimään ja tulen surulliseksi tilanteesta. Menetän yöuneni. Tämän jälkeen poden huonoa omatuntoa siitä, että huolestun unestani, kun muut eivät välttämättä edes mieti edes sitä unta. Jatkuva oravanpyörä. Eilen minulle sattui kuitenkin juuri tämä edellä mainitsemani tilanne. Avasin Twitterin (jota en koskaan osaamattomuuteni takia aina edes avaa) ja törmäsin kyseiseen twiittaukseen. Eräs somalialaistaustainen tyttö Britannian puolella tönäistin laiturille. Säikähdin. Rukoilin hänen puolestaan ja toivoin parasta. Tämä sai minut tajuamaan kuitenkin monen monta asiaa, jotka olen aina kotoa lähtiessäni varoitukseksi kuullut. "Pysy turvassa ja ole varovainen. Älä koskaan seiso liian lähellä laituria." Moni saattaa luulla tämän olevan normaali varoto...

Vahvat naiset. Heidän ympäröimänä olen saanut kasvaa ja koko elämäni viettää. Roolimallejani he ovat varmuudella olleet ja ovat edelleenkin. Isoäidit. Kumpikin leskeyden myötä yksinhuoltajaäitejä. Toinen terveydellisistä syistä ja toinen sodan takia. Yksi ollut jopa kuopustaan odottamassa, kun mies kuoli sodan alettua. Päätös lähettää lapset turvaan ulkomaille ei varmasti surun murtamana ollut helpoimmasta päästä. Kumpikin kuitenkin vahvana oman päätöksen takana seisseet. Koska sitä he ovat olleet aina. Vahvoja. Naispuolisia sukulaisia minulla on monta. Tätejä vaikka muille jakaa. Kiitollisena heistä, voin sanoa heidän olevan jokainen roolimallin asemassa minulle. Olen sivusta saanut seurata, kuinka he ovat vahvasti elämässä pärjänneet. Olen oppinut monia tärkeitä arvoja. Meidän suvussa naisilla on suuri rooli. Nainen on kunnioitettu, arvostettu ja heidän rinnalla on seisottu. Vaikka miehen sanotaan olevan perheen pää, on meillä nainen yhtä lailla ollut siellä pään puolella. Suvu...

Mitä se merkitsee? Harvempi sitä tajuamalla tajuaa, mutta sen perään huudetaan hyvin kovaa ja kuuluvasti. Minulle se merkitsee monta asiaa, mutta on myös tuhansia asioita, joita en luokittele tähän toteamukseen kuuluvaksi. Tämä toteamus heräsi mieleeni, sillä istuin kuuntelemassa keskustelua, jonka pääpointiksi osoittautui se kuuluisa ”kun kerta tänne tullaan, täytyy olla maassa maan tavalla.”. Maassa maan tavalla ei minulle kuitenkaan tarkoita, että meidän kaikkien pitäisi kuulua samanlaiseen muottiin. Olla kuin meidät olisi samasta puusta veistetty. Se ei minulle tarkoita sitä, että täytyy seurata muita ilman minkäänlaista kritiikkiä. Se ei minulle tarkoita myöskään sitä, että kaikkien pitää olla samaa mieltä kaikesta ja ajatella kaikesta samalla tavalla. Eihän kukaan ole toisen kopio tai edes lähelläkään sitä. Maassa maan tavalla tarkoittaa minulle sitä, että on rohkeasti kuka ikinä kokee olevansakaan. Itselleni se tarkoittaa sitä, että otan kahdesta kulttuurista kaikki ...

Tänään sain kunnian puhua kokemusasiantuntijana maahanmuuttajataustaisten nuorten näkökulmasta. Aiheena minulla oli syrjimätön rekrytointi. Muutaman vuoden työkokemuksella voin sanoa, että kokemuksia on tullut monenlaisia. Niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Minulla on aina kuitenkin tapana kääntää ne pienet negatiivisetkin asiat positiivisiksi ja sitä kautta käsitellä näitä kokemuksia. Asioista on välillä kuitenkin puhuttava oikeilla nimillä ja olen iloinen siitä, että sain mahdollisuuden kertoa asiat niin kuin ne ovat kiertelemättä ja kaartelematta . Tässä tämä puheenvuoroni kokonaisuudessaan:  ”Miten sen, miten minun luullaan tulevan käyttäytymään, pitäisi näyttäytyä minun kohdistuvassa kanssakäymisessä? Eri paikoissa ennen opintoja keikkailleena olen kohdannut monenlaisia asenteita. Minun on odotettu hoitavan monen ihmisen työt, sillä en mitä oletettavammin ehkä tiedosta työkuvaani kuuluvat tehtävät. On hämmennytty, kun osaankin tehdä omat asiani. Selkokielellä ...