Erilaisesti samanlainen

Kirjoitin vuonna 2019 tekstin, kun monessa paikassa alettiin puhua "väestön vaihtumisesta". Taustalla oli tuolloin HS:n otsikko vieraskielisten määrän kasvusta Espoon Suvelassa ja erään kansanedustajan (nykyisen puhemiehemme) huoli "mamuenemmistöisistä lähiöistä". Jo silloin minusta tuntui, että tilastoja luettiin tavalla, joka jätti olennaisia määritelmiä avaamatta ja loi mielikuvan, joka ei vastannut koko todellisuutta. Nyt, noin 7 vuotta myöhemmin, sama keskustelu on palannut. Viimeisimpänä silmiini pisti julkaisu, johon perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen kirjoitti, että "suomalaisten osuus Vantaalla on romahtanut" ja että "muutostahti kiihtyy, koska syntyvyys on suurempaa maahanmuuttajien, erityisesti muslimitaustaisten keskuudessa." Ihan ensimmäiseksi haluan myöntää hämmentyneeni erityisesti "muslimitaustaiset"-kohdasta. Kiinnostaisi täysin vilpittömästi tietää, mihin tilastointiin tämä väite eritoten perustuu. Suomessa ei tie...

Hiljattain eräs koulutehtävä sai minut pohtimaan syvällisesti omaa kulttuuri-identiteettiäni. Kyseessä on ryhmätyö, jossa pitää pohtia aiempia kulttuurien välisiä kokemuksia ja jakaa niitä ryhmän kanssa. Aluksi tehtävä tuntui melko suoraviivaiselta, mutta mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä enemmän se herätti hämmennystä ja kysymyksiä minussa itsessäni. Täytän tänä vuonna 30, ja voisi kuvitella, että tässä iässä identiteettikriisit olisivat jo taakse jäänyttä elämää. Mutta ei – tämä tehtävä muistutti minua siitä, että kulttuuri-identiteetti ei ole jotain staattista, vaan se voi elää, muovautua ja joskus myös hämmentää vielä aikuisiälläkin. Koska minulla on monikulttuurinen tausta ja työskentelen terveydenhuollossa, olen kohdannut elämäni varrella monia tilanteita, joissa kulttuurierot ovat nousseet esiin – tai ainakin ne on sellaisiksi määritelty. Mutta pohdin, ovatko nämä kokemukset oikeasti kulttuurierojen aiheuttamia vai onko kyse jostain muusta? Kun minulta kysytään, kuka olen, vast...

Silpomisen vastaista päivää vietetään 6. helmikuuta eli tänään. Halusin hieman jakaa ajatuksiani ja tietoisuutta aiheesta niin henkilökohtaisella tasolla kuin terveydenhuollon ammattilaisen näkökulmasta. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen (FGM) tarkoittaa kaikkia ilman lääketieteellistä syytä tehtäviä toimenpiteitä, joissa poistetaan tai vahingoitetaan naisen ulkoisia sukuelimiä (WHO). Silpominen tehdään usein kulttuurisista tai muista ei-hoidollisista syistä, ja se rikkoo useita ihmisoikeussopimuksia. Suomessa FGM on rikoslain mukaan rangaistava teko, joka luokitellaan pahoinpitelyksi tai törkeäksi pahoinpitelyksi – maksimirangaistuksena jopa 10 vuotta vankeutta. Silpominen. Asia, joka ei ole koskettanut minua – eikä tule koskemaan tytärtäni. Miksi? Koska tieto lisää turvaa. Minun perheessäni perinne katkesi jo edelliseen sukupolveen. Minun sukupolveni ei ole joutunut kantamaan tätä pelkoa – en minä, ei minun siskoni eivätkä serkkuni. Vanhempamme tiesivät paremmin. He ymmärsiv...

Naisten oikeuksista puhutaan paljon. Pidetään meteliä siitä, kuinka jokaisen naisen tulisi olla vapaa valitsemaan, mitä pukea päälleen ja kuinka elää elämäänsä. Tämä keskustelu on toki tärkeää, mutta samalla herää kysymys: miksi tämän vapauden logiikka löystyy, kun puhe kääntyy musliminaisiin? Miksi musliminaisen kohdalla oletusarvo on aina se, että hän on alistettu, ja miksi valtamedia ja valtaväestö tuntevat tarvetta ”pelastaa” jokainen huivin tai pitkähihaisen vaatteen taakse kätkeytyvä nainen? Hämmentävää, eikö? Tuntuu siltä, että musliminaisten oikeuksista ja velvollisuuksista saavat puhua kaikki muut paitsi musliminaiset itse. Ennen kaikkea miehet (ja feminismin taakse piiloutuvat pelastajanaiset), jotka kuvittelevat olevansa naisten vapauttajia. Missähän me musliminaiset olisimme ilman heitä? (Toivottavasti sarkasmi välittyy tästä rivien välistä.) On turhauttavaa, kuinka muualla maailmassa naisia sorretaan ja huivittomia naisia rangaistaan ankarasti – usein Koraanin ja sunnan va...

Tuo viimeaikojen hyväksikäytetyin sana. 2020 tullaan varmasti muistamaan asiantuntijuuden kulta-aikaina maailmanlaajuisesti monesta muustakin syystä. Vaikka en keneltäkään halua hänen asiantuntijuuttaan viedä, ovat viime aikojen erinäiset ulostulot ja kannanotot ilmaantuneet silmieni eteen häiritsevästi. Tämä taas on saanut minut pitkästä aikaa vuodattamaan ajatukseni myös tekstin muotoon. Aihe, joka on kirvoittanut mieltäni jo viime vuodesta saakka on FGM eli female genital mutilation, tuttavallisemmin suomeksi sanottuna naisten sukuelinten silpominen. Ennen varsinaista avautumista haluan avata hieman kyseistä käsitettä ja sen tarkoitusta. N aisten sukuelinten silpominen tarkoittaa ilman lääketieteellistä syytä tehtäviä toimenpiteitä, joihin liittyy naisten ja tyttöjen ulkoisten sukuelinten osittainen tai täydellinen poistaminen tai vahingoittaminen.   Kyseessä on siis erityisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivallan muoto, joka on Suomen lainsäädännön mukaan rangaist...

Kotikatu. Puu, jossa lapsena kiipeiltiin. Aita, jonka ylitse tiirailtiin. Portti, jonka edessä iloisesti odotettiin. Lämpimät muistot ja huolettomat ajat. Näitä isäni muistelee ja näistä hän myös välillä kertoo. Somalia. Se harvemmin puheenaiheena oleva. Yhtenä iltana ajelimme kotiinpäin autolla. Jälleen kerran puheeksi jostain syystä nousi Somalia ja sen kauneus. Ehkä sen takia, että yksi sedistäni oli parhaillaan siellä käymässä vanhoilla, nykyään ei niin turvallisilla, seuduilla. "Isä, etkö sä oikeasti voi mennä käymään Somaliassa?", heitti siskoni ilmaan. Kysymys, johon nuorin veljeni vastasi "Ei isä voi mennä. Isää uhkaillaan." Kyllä, isääni on uhkailtu. Kotimaa. Se on isälleni historiaa. Hän voi vain ihastella ja katsella kauniita kuvia muistoista ja muiden lähettämistä kuvista. Vanhan kodin rauniot. Niitä hän voi vain muistella. Vanhemmistani äiti on käynyt kolmeen otteeseen Somaliassa, sukujuurillaan Somalimaassa, Suomeen tulonsa jälkeen. Somalimaa onki...

On jälleen lempiaikani vuodesta. Aika, jolloin pysähdyn hetkeksi miettimään tämän kuluneen vuoden saavutuksia. Viime vuonna kirjoitinkin, kuinka harrastan vuosittain perinteen omaisesti juuri ennen vuodenvaihdetta alas istumista ja pohdin kuluneen vuoden mukanaan tuomia aisoita. Viime vuoden kirjoituksen pääset lukemaan tästä .  2018 on ollut vuotena hyvin antoisa ja erittäin tärkeä myöskin oman itseni kannalta. Kulunut vuosi on ollut vuosi, jonka aikana olen oppinut ajattelemaan itseäni ensisijaisesti. Olen oppinut tekemään päätöksiä oman itseni kannalta. Ei, en tarkoita, ettenkö tätä jo aiemmin olisi osannut tehdä. Tänä vuonna tätä tuli vain entistä enemmän opittua ja tehtyä. Olen aina ollut muita ensin ajatteleva. En ole tässä asiassa tänäkään vuonna mielestäni muuttunut. Olen kuitenkin oppinut yhdistämään siihen itsensä ajattelemisen vielä enemmän ja paremmin. Vuoden aikana olen oppinut itsestäni enemmän. Omat rajat ja kykyni koen tiedostavani tällä hetkellä aiempiin ...

Sen tajuamiseen meni aikaa, sillä vähemmistöryhmää edustavana naisena oleminen ei ole helppoa. Kun on nainen, on moneja muotteja, joihin pitäisi mahtua. Täytyy olla hieman lihaa luiden päällä, mutta ei kuitenkaan liikaa. Täytyy olla kaunis iho, mutta ei kuitenkaan voi laittaa meikkiä. Pitää kuitenkin olla meikattu, mutta kuitenkin suhteellisen luonnollisesti. Pitää pukeutua hyvin ja siististi, mutta ei kuitenkaan saa olla liikaa vaatetta. Varo vaan, jos pukeudut liian moneen kankaaseen, sillä moni saattaa tässä tapauksessa luulla jonkun toisen pukeneen sinut väkipakolla. Jotain täytyy kuitenkin olla päällä, sillä ilman niitä vaatekappaleita saattaa joku mahdollisesti saada väärän käsityksen sinusta.  Ollakko vai eikö olla? -siinäpä vasta kysymys. Hämmentävää, eikö? Ei ole helppoa, ei. On monta raamia, joita täytyisi noudattaa. Monia asioita, joista mielestäni täytyisi olla jo kirja kirjoitettuna.  Monesti sitä haluaa ulkoisella olemuksellaan tehdä vaikutuksen. ...

Näin kuului pienempänä vastaus Eidistä kysyttäessä. Käsitykseni joulusta nimittäin oli perheen kanssa vietetty juhlapäivä, joka tarkoitti joulukuun loppumista. Juhlintaa, lahjojen keskinäistä vaihtumista ja iloista lämmintä yhteiseloa. Sitä oletin joulun olevan, sillä olihan Eid -juhla pienen lapsen silmin juuri tuota iloista lämmintä yhteiseloa, jolloin saatiin sekä annettiin lahjoja. Aikuisempana tajusin eron ja merkityksen. Selitettiinhän niitä pienempänä, mutta ei sitä sen kummemmin lähdetty pohtimaan. Joulun ja Eid -juhlan syvällisemmät merkitykset ovat toisiinsa verrattuna kuitenkin hyvin erilaisia ja tarkoittavat sitä viettäville kukin omaansa. Moni on ehkä kuullut Eid -juhlasta, mutta moniko tietää sen muuna kuin muslimien juhlana? Eid -juhlia on tosiaan kaksi ja niitä juhlitaan kahtena eri ajankohtana. Ensimmäinen on paastokuukauden päättymisjuhlaksi nimetty  Eid Al-Fitr .  Fitr tulee sanasta  Iftar,  joka suomeksi tarkoittaa paaston rikkomista. ...

Ei, ei edes vettä. Vaikka tätä kysymystä Ramadanista puhuttaessa vuosittain kysyttäisiin, on se vastaus vuosien kuluessa pysynyt aina samana. Aurinko, sen nousu ja lasku ovat isoja paaluja, joita tämän kuukauden aikana tiiviisti seurataan. Auringonnousu tietää ruokailun loppumista, auringonlasku taasen ruokailun aloittamista. Ramadan on kuitenkin paljoa muuta kuin ruokailua ja siitä paastoamista. Aloitetaanpa nyt kuitenkin alusta ja kerrataan, että mitä se Ramadan olikaan? Lyhkäisyydessään kyseinen kuukausi on islamilaisen kuukalenterin 9. kuukausi, jonka aikana kaikki terveelliset aikuiset ja murrosiän ohittaneet paastoavat päiväsaikaan ruoasta, juomasta ja kaikesta mielihyvää tuovasta maallisesta asiasta päivänvalon ajaksi. Kuukausi, jonka tarkoituksena on olla entistä parempi ihminen ja keskittyä itsensä kehittämiseen hengellisesti.  Miksi Ramadanin ajankohta vaihtuu vuosittain? Koska islamilainen kuukalenteri on aina vuosittain 10-11 päivää lyhyempi kuin ns. auri...

Yksinkertaiseen kysymykseen, yksinkertainen vastaus: koska rakastan kirjoittamista. Pienestä asti lukeminen ja kirjoittaminen ovat olleet minulle lähellä sydäntä. Opin kirjoittamaan jo reilusti monta vuotta ennen päiväkodin aloittamista. Lukemaan opin myös samoihin aikoihin. Hamstrasin somalinkielisiä kirjoja, luin ja tiedustelin aina. Hyvin utelias pieni lapsi. Sitä olin. Muistan, kuinka myöhemmin kirjasto oli kuin toinen kotini. Uppouduin kirjojen pariin. Luin ja luin ja luin. Lastenhyllyt oli hyvin nopeasti luettu loppuun, samaa vauhtia loppuivat nuorten osasto hyllyt. Aina joutui odottamaan uusien kirjojen ilmestymistä. Pahin rangaistus pienempänä oli tottelemattomuudelle kirjastokortin ottaminen. Ei edes tarvinnut kuin mainita kirjastokortti ja olin heti tekemässä, mitä alunperin saatettin monta kertaa toistella. Huomasin jo hyvin pienenä, että kirjoittamisella voi vaikuttaa jo aika paljon. Vaikuttivathan nämä kirjat minuun hyvin suuresti. Kaikki ne tarinat pienenä, joide...

En voi kertoa, kuinka monta kertaa olen tähän kysymykseen vastanut. En pelkästään nimelläni, kuten kysymyksestä voikin ensisijaisesti olettaa. Olen monesti miettinytkin vastauksen paitaan painattamista. Isolla mustavalkoisella tekstillä "SYNTYNYT SUOMESSA". Kaksi sanaa, jotka voisin vain näyttää kysymyksen kysyjälle. Nykyään tosin vastaus tulee niin rutiinilla, että enää en edes muista ajatella toisella tapaa. Osaan jo täydentää pienehkön kiusallisen hiljaisuuden aiheuttaman lauseen. Nuorempana ei tähän näin useasti ole tulllut törmätty. Aikuisiällä nyt enemmänkin. Joka toinen päivä. Ainakin vähintään. Elämä on. Sitä se nyt vain yksinkertaisesti on. Vastaa nyt samaiseen kysymykseen aina uuteen ihmiseen törmätessäsi. Voin luvata, että tulisi vastaan itse kullekin teistä jo alkuvaiheissa. Välillä olen tosin miettinyt ihan leikiksi heittämistä vastauksen suhteen. Ajatusleikki vastaamisesti ihan mitä sylki suuhun tuo, on hyvin houkuttelevaa. Vaihtelunhan sanotaan virkistä...

En viimeaikoina (lue: luultavasti yli vuoteen) ole katsonut iltauutisia tai avannut lehteä kännykästä kuin vasta aamulla. Syy tähän kaikkeen ovat yksinkertaisesti olleet negatiiviset uutiset. Jossakin tapahtuu vääryyttä, rupean miettimään ja tulen surulliseksi tilanteesta. Menetän yöuneni. Tämän jälkeen poden huonoa omatuntoa siitä, että huolestun unestani, kun muut eivät välttämättä edes mieti edes sitä unta. Jatkuva oravanpyörä. Eilen minulle sattui kuitenkin juuri tämä edellä mainitsemani tilanne. Avasin Twitterin (jota en koskaan osaamattomuuteni takia aina edes avaa) ja törmäsin kyseiseen twiittaukseen. Eräs somalialaistaustainen tyttö Britannian puolella tönäistin laiturille. Säikähdin. Rukoilin hänen puolestaan ja toivoin parasta. Tämä sai minut tajuamaan kuitenkin monen monta asiaa, jotka olen aina kotoa lähtiessäni varoitukseksi kuullut. "Pysy turvassa ja ole varovainen. Älä koskaan seiso liian lähellä laituria." Moni saattaa luulla tämän olevan normaali varoto...

Vahvat naiset. Heidän ympäröimänä olen saanut kasvaa ja koko elämäni viettää. Roolimallejani he ovat varmuudella olleet ja ovat edelleenkin. Isoäidit. Kumpikin leskeyden myötä yksinhuoltajaäitejä. Toinen terveydellisistä syistä ja toinen sodan takia. Yksi ollut jopa kuopustaan odottamassa, kun mies kuoli sodan alettua. Päätös lähettää lapset turvaan ulkomaille ei varmasti surun murtamana ollut helpoimmasta päästä. Kumpikin kuitenkin vahvana oman päätöksen takana seisseet. Koska sitä he ovat olleet aina. Vahvoja. Naispuolisia sukulaisia minulla on monta. Tätejä vaikka muille jakaa. Kiitollisena heistä, voin sanoa heidän olevan jokainen roolimallin asemassa minulle. Olen sivusta saanut seurata, kuinka he ovat vahvasti elämässä pärjänneet. Olen oppinut monia tärkeitä arvoja. Meidän suvussa naisilla on suuri rooli. Nainen on kunnioitettu, arvostettu ja heidän rinnalla on seisottu. Vaikka miehen sanotaan olevan perheen pää, on meillä nainen yhtä lailla ollut siellä pään puolella. Suvu...

Mitä se merkitsee? Harvempi sitä tajuamalla tajuaa, mutta sen perään huudetaan hyvin kovaa ja kuuluvasti. Minulle se merkitsee monta asiaa, mutta on myös tuhansia asioita, joita en luokittele tähän toteamukseen kuuluvaksi. Tämä toteamus heräsi mieleeni, sillä istuin kuuntelemassa keskustelua, jonka pääpointiksi osoittautui se kuuluisa ”kun kerta tänne tullaan, täytyy olla maassa maan tavalla.”. Maassa maan tavalla ei minulle kuitenkaan tarkoita, että meidän kaikkien pitäisi kuulua samanlaiseen muottiin. Olla kuin meidät olisi samasta puusta veistetty. Se ei minulle tarkoita sitä, että täytyy seurata muita ilman minkäänlaista kritiikkiä. Se ei minulle tarkoita myöskään sitä, että kaikkien pitää olla samaa mieltä kaikesta ja ajatella kaikesta samalla tavalla. Eihän kukaan ole toisen kopio tai edes lähelläkään sitä. Maassa maan tavalla tarkoittaa minulle sitä, että on rohkeasti kuka ikinä kokee olevansakaan. Itselleni se tarkoittaa sitä, että otan kahdesta kulttuurista kaikki ...